Harmony Sporthorses

Historia & luonnekuvaus

Limelight on nimi, joka on pyörinyt varsojen nimilistallani vuosikausia odottamassa sille sopivaa varsaa. Aikanaan nimen listalle lisätessäni tunsin, että näin kaunis nimi tarvitsisi arvoisensa kantajan. Kun Everglow syntyi ja kasvoi pikkuhiljaa isänisänsä Brandonin kaltaiseksi silmäteräkseni, oli selvää, että Limelightin täytyisi olla sen varsa. Ja kukapa olisikaan sopivampi emä jo ennen syntymäänsä niin rakastetulle varsalle, kuin ihana Iines. Vuosien odottelun jälkeen tallissa on vihdoin Limelight, eli tuttujen kesken Lilli. Kaunis tähtipäinen tamma jatkaa Brandonin perintöä Harmonyssa jo neljännessä polvessa. Lillin suvussa yhdistyvät Harmonyn ehkä legendaarisimmat nimet estepuolelta, mutta ennen kaikkea se on kasvattajalleen mittaamattoman arvokas.

Lilli on isälinjansa ehdoton jatkaja siinä, että sen pään sisälle ei tunnu pääsevän täysin koskaan. Yleensä tamma on täydellisen kiltti ja mutkaton käsiteltävä, mutta se kyllä keksii keinon värittää arkea silloin, kun sitä vähiten odottaa tai tarvitsee. Lilli vaikuttaa ulospäin pieneltä ydinvoimalalta, josta energia ei lopu koskaan. Todellisuudessa tamma on mahdoton miellyttäjä, joka antaa kaikkensa ja ajaa itsensä piippuun asti, jonka jälkeen meno muuttuu täydelliseksi sähläämiseksi. Lillin kanssa onkin tärkeää osata tulkita, koska se väsyy ja lopettaa hyvän sään aikana ennen täydellistä myrskyä. Laumassa Lilli on seurallinen, mutta ei myöskään pelkää näyttää mielipidettään. Se valitsee itselleen bestiksen, jonka kanssa se kiehnää kylki kyljessä aina kun mahdollista. Liian dominoivat hevoset saavat Lilliltä varmasti palautetta, vaikka se myös ottaa kinastelusta herkästi itseensä ja luikkii häntä koipien välissä karkuun.

Lillin miellyttämisenhalu pääsee parhaiten esiin ratsastaessa. Se on erittäin herkkä ja kuuntelee jokaisen ratsastajan pienenkin eleen tarkasti. Vaikka Lilli saattaa silloin tällöin vaikuttaa kärsivänsä ADHD:sta tallin puolella, satulan selkään saadessaan se vakavoituu ja keskittyy työntekoon jokaisella solullaan. Se tarjoaa pyydettäessä aina jotain, oli se sitten sitä mitä ratsastaja pyysi, vähän sinne päin tai ei mitenkään liitettävissä ratsastajan apuihin. Lilli ja epäonnistumiset eivät sovi yhteen, ja tamma osoittaakin niistä mieltään polkemalla jalkaansa - enemmän tai vähemmän lennokkaasti. Sille vaikeiden asioiden parissa Lilli kuumuu herkästi, jolloin se saattaa tarjota ylimääräisiä liikkeitä tai vaihtoehtoisesti junnata paikallaan häkeltyneenä. Esteillä se innostuu, joten vauhtia pelkäävä ratsastaja ei Lillin kanssa pärjää. Kun esteet kasvavat ja vaikeutuvat, tamman kierrokset nousevat samaa vauhtia ja sen häntä pyörii tahdissa. Vauhdista huolimatta Lilli on yleensä varovainen hyppääjä, joka ei juuri puomeja tiputtele. Väsyessään se saattaa ottaa puomeja herkemmin, mikä puolestaan kiukuttaa herkkäsieluista tammaa suunnattomasti.

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

27.08.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (353 sanaa)
- No mitä minun pienelle vauva-Lillille kuuluu? lässytin käytävällä kahdelta puolelta kiinni seisovalle Lillille, samalla kun rapsutin sen turpaa tamman hamutessa mahdollisia herkkuja kädestäni. Tänään olisi vuorossa Lillin ja muutaman muun nuoren ensikosketus ratsastajaan. Olivia ja Emily olivat ottaneet tänä vuonna 3-vuotiaiksi kääntyneet varsat käytävälle, ja saapuessani paikalle kahvikupin kanssa olin ensitöikseni varannut Lillin minun varustettavakseni. Laskin tyhjän kupin käsistäni sen tavanomaiselle paikalle suojahyllykön päälle, nappasin harjakassista pölyharjan sekä kumisuan ja aloin töihin.
- Sitä on taas pyöritty pitkin tarhaa, mumisin itsekseni pyöritellessäni kuivunutta likaa irti Lillin karvasta. Perusteellisen harjauksen jälkeen puhdistin kaviot ja sain samalla hyvin hellävaraisen selkähieronnan Lilliltä. Tarhasuojat olivat hevosilla edelleen jaloissa, emmekä kokeneet tarpeelliseksi vaihtaa niitä toisiin selässäkäynnin ajaksi. Satulat selkään, suitset päähän ja olimme valmiita.

Veimme hevoset maneesiin mahdollisten häiriötekijöiden minimoimiseksi ja taluttelimme niitä vielä hetken ympäriinsä, jotta ne tottuisivat taas satulan painoon selässään. Kaikkia varsoja oli juoksutettu satulan kanssa ja tytöt olivat totuttaneet niitä ratsastajaan maastakäsin, mutta nuorten kanssa hitaasti eteneminen ei olisi koskaan pahasta. Lämmittelyjen jälkeen parkkeerasin Lillin selkäännousujakkaralle, jonka päällä Olivia jo seisoi. Heiluttelimme jalustimia ja satulaa, painoimme jalustimia ja Olivia kävi satulassa makaamassakin, eikä Lilli sanonut mitään. Seisoi vain ja käänteli korviaan sen mukaan, mistä suunnasta tuli eniten ääntä. Lopulta se käänsi päänsä Oliviaa kohti ja tökkäsi tämän reittä turvallaan kuin sanoakseen, että kiipeähän jo kyytiin siitä. Olivia teki työtä käskettyä ja nousi hitaasti ensin jalustimen varaan, ja sen jälkeen laskeutui pehmeästi satulaan. Kehuimme ja rapsuttelimme Lilliä sen seistessä edelleen hievahtamatta aloillaan.

- Oikeen kuumakalle, Olivia sanoi ja naurahti. Uskalsin päästää liinaa pidemmäksi ja peruuttaa muutaman askeleen ottaakseni uudesta ratsustamme kuvan, ja juuri kun sain kuvan napattua, Lilli astui askeleen minua kohti. Olivia horjahti millisentin verran taakse yllättävästä, nopeasta liikkeestä ja samalla sekunnilla Lilli pysähtyi kuin seinään. Olivia nojasi vaistomaisesti hieman eteenpäin pysähdyksessä ja Lilli lähti peruuttamaan.
- Prrr, äläpä nyt hätäile, sanoin Lillille, jolla oli hämmentynyt ilme naamallaan ja korvat tiukasti taaksepäin. Pysähtyessään se käänsi taas päänsä ja katsoi Oliviaa.
- "Mitä hittoa sä nainen teet", sanoin kimeällä äänellä Lilliä imitoiden ja purskahdimme kaikki nauruun. Ennen Olivian jalkautumista otimme vielä muutaman askeleen käyntiä, tällä kertaa tarkoituksellisesti. Lilli sai hurjasti kehuja ja näytti kasvavan parin sentin verran korkeutta tyytyväisyyksissään.


30.08.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (336 sanaa)
- Jestas, Lilli! huudahdin nauraen ja huidoin käsilläni pysäyttääkseni minua täyttä vauhtia lähestyvän tamman. Se kääntyi 180 astetta paikallaan ja jatkoi reipasta laukkaa vastakkaiseen suuntaan.
- Liikaa intoa, mutisin hymyillen puoliääneen ja käännyin nostamaan pystyestettä kymmenisen senttiä. Olimme rakentaneet maneesiin irtohypytyskujan ihan Lilliä varten, sillä sen olisi hyvä treenata hyppäämistä varsa-arvostelua varten. Tamma osoittautui esteidenkin parissa täysin isälinjansa jatkeeksi, sillä isänsä, isänisänsä ja isänisänisänsä tapaan se hullaantui esteistä täysin. Potentiaalista tai vauhdista ei tulisi puutetta, mutta tekniikkaa nuoren tamman joutaisi vielä hioa.

- Noniin, aja vaan se kujalle, huikkasin Emilylle kun esteet oli saatu korotettua. Lilli oli selviytynyt matalista esteistä kunnialla - ja kovalla vauhdilla - mutta estekorkeuden kasvaessa sen täytyisi keskittyä muuhunkin kuin ryminällä juoksemiseen. Emily maiskautti ja heilautti samalla juoksutusraippaa ilmassa, ja Lilli oli jo täydessä vauhdissa. Normaalisti seisoisimme aivan kujan vieressä varmistamassa, että irtohypytettävä hevonen ylittäisi varmasti kaikki esteet, mutta nyt seisoimme Olivian kanssa kolme metriä normaalia kauempana raipat visusti piilossa.

Lilli tuli kolmen esteen kujalle vauhdilla ja hyppäsi ensimmäisen pystyn pyöreästi ja pää pitkällä alhaalla. Laskeutuessaan sen pään päällä saattoi jopa nähdä pienen ajatuskuplan, kun se ymmärsi, että vauhtia saattoi olla pikkuisen liikaa. Se selvitti kahden askeleen välin yhdellä loikalla ja hyppäsi toisen pystyn hieman kaukaa, mutta reilulla ilmavaralla. Kolmas este oli okseri, jonne oli yksi laukka väliä edelliseltä. Omaksi onnekseen Lilli laskeutui toiselta esteeltä juuri sopivaan kohtaan, lyhensi askeltaan väliin sopivaksi ja hyppäsi ison, pyöreän hypyn okserin yli.
- Se hyppäsi niin korkealta, ettei esteisiin osunut yksikään hiekanjyvä, Olivia sanoi ja naurahti. Emilyllä oli täysi työ pitää innoissaan korskuva ja pukitteleva Lilli poissa kujalta sillä aikaa, kun nostimme Olivian kanssa esteitä lisää.

Lilli selvitti entisestään korotetut esteet edelleen hienosti puomeja hipaisematta, ja nostetut esteet saivat sen selkeästi keskittymään enemmän ja miettimään askeleitaan jäätävän rallin sijaan. Tai, olihan sillä edelleen vauhtia, mutta nyt se myös sääteli sitä mahtuakseen esteiden väliin. Viimeiselle hyppykerralle nostimme esteitä vielä lisää, ja nyt viimeinen okseri huiteli jo 140cm:n paikkeilla. Lillin selvittäessä okserin vaivatta, kevyesti ja taas kerran upealla, isolla hypyllä, en voinut kuin ihailla hienoa varsaani. En malttaisi odottaa ensimmäisiä yhteisiä estetreenejämme.