Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Kirpun lempinimi ei johdu niinkään orin koosta vaan luonteesta. Kirppu on lapsenmielinen jätti, kuin varsa ison hevosen ruumiissa. Se on aina tarhakaverinsa kimpussa härnäämässä ja haastamassa leikkiin, ja kaverin hermostuessa Kirppu juoksee lällätellen karkuun. Ihmisen kanssa se osaa käyttäytyä siivosti, mutta usein hamuilee vaatteita namien toivossa tai lähellä olevia esineitä kaataen ja levitellen ne samalla ympäriinsä. Sisimmässään Kirppu on hyvin kiltti ja lempeä. Se ei ole koskaan tahallaan ilkeä, vain hyvin leikkisä.

Ratsastaessa Kirppu on hyvin eteenpäinpyrkivä, jopa kuuma, mutta myös mukavan kuuliainen. Se toimii oikean ratsastajan kanssa hyvin pienillä avuilla ja on miellyttävä ratsastaa. Kirppu hermostuu epäselvistä tai rajuista otteista, eikä se siis sovi kovinkaan aloittelevalle ratsastajalle. Orin keskittyminen saattaa herpaantua kentän ulkopuolella tapahtuviin asioihin tai muihin hevosiin, mutta kun sen saa keskittymään oikeaan asiaan, Kirppu antaa kaikkensa ratsastajan eteen. Myös esteet sujuvat Kirpulta oikein mukavasti, kunhan estekorkeus ja orin innostuksen taso pysyy tarpeeksi matalalla.

Kilpailupaikalla Kirppu on kiinnostunut ympäristöstään ja tutustuisi mielellään kaikkeen ja kaikkiin vastaan tuleviin. Tammoista se on tietysti erityisen kiinnostunut ja niiden kanssa se jäisi mielellään seurustelemaan, mutta malttaa kyllä keskittyä työntekoon kun ratsastaja antaa sille tekemistä. Kirppu ei juurikaan stressaa matkustamista, vaan ottaa uudet paikat vastaan mielenkiinnolla.

Sukutaulu

17.02.2024 Heidi Merikannon kouluvalmennus Auburn Estatessa, kirjoittanut Amy (544 sanaa)
Astuimme Kirpun kanssa maneesin ovista sisään Auburn Estaten upeaan, puunsävyiseen maneesiin. Meillä oli kotonakin tietysti yleisellä mittakaavalla arvioituna iso maneesi, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Valtavalta tuntuvaa tilaa koristivat katosta roikkuvat kristallikruunut, joita katsoessani tunsin olevani ihan jossain muualla, kuin ratsastukseen tarkoitetussa maneesissa.
- Täällä pitää sitten käyttäytyä, mutisin hiljaa satulan alla hieman jännittyneeltä tuntuvalle Kirpulle. Ori oli vaikuttanut verryttelyssä vähän hajamieliseltä, ja olin tehnyt parhaani sen huomion suuntaamisessa asiaan ohi kulkevien hevosten sijaan. Kirppu asteli maneesin vaalealla hiekalla sulavasti, asettaen jokaisen kavionsa maahan yksitellen ja äärimmäisellä tarkkuudella. Meitä oli valmennusryhmässä kolme, ja kaksi muuta hevosta olivat tietenkin tammoja. Kevään lähestyessä orin mielessä oli tasan kaksi asiaa: tammat, ja tammat. Kirpun kimeä kiljahdus ja sen päälle esitetty hörinä herättivät minut ajatuksistani. Orin askel keveni hieman entisestään, ja katsoin parhaaksi antaa sille muuta ajateltavaa, ennen kuin Kirppu saavuttaisi kootuimmat askellajinsa ja löytäisimme itsemme kattokruunujen seasta.

Alun jännittyneisyys alkoi haihtua Kirpusta, kun valmennus pääsi vauhtiin ja tammoista häiriintyneen orin korvien väliin laitettiin tekemistä. Kirppu ei selkeästi ollut parhaimmillaan tänään, joten päätimme keskittyä sen kanssa perusasioihin ja huomion minuun kohdistamiseen.
- Paranee kokoajan, Amy, Heidi sanoi kun ratsastin hänen ohitseen avotaivutuksen jälkeen.
- Muista antaa sen myös olla välillä. Ratsasta jokainen askel, mutta älä säädä sitä jokaisella, hän jatkoi. Kirppu tarvitsisi aikaa ja kärsivällisyyttä antaakseen parhaansa, eikä jatkuva patistaminen auttaisi rentoutumisessa. Jatkoin kulman läpi toiselle pitkälle sivulle, ja taivutuksen jälkeen annoin Kirpun lipua kulman läpi ravissa. Tunsin heti, miten se rentoutui taas muutaman prosenttiyksikön verran enemmän. Kehuin sitä pienellä, nopealla sisäohjan myötäyksellä, ennen kuin pyysin sitä taipumaan sulkutaivutukseen.

Valmennuksen edetessä Kirppu tuli koko ajan paremmaksi, ja keskivaiheilla saatoimme jo tehdä väistöjä ikään kuin jonossa. Musta tamma oli selkeästi Kirpun lemppari, enkä voinut olla sen kanssa eri mieltä. Aina tumman kaunokaisen mennessä ohi tarpeeksi läheltä, Kirppu hörisi mukamas vaivihkaa, ja minulla oli taas täysi työ saada se rennoksi seuraavan parin kierroksen aikana. Käyntitehtävän jälkeen oli laukkatyöskentelyn vuoro, ja siihen Kirppu pystyi tänään keskittymään selkeästi parhaiten. Se tarjosi heti ensimmäisestä askeleesta asti tuttua, isoa laukkaansa, jota se pystyi myös kokoamaan yllättävänkin hyvin.
- Vau Amy, nyt näyttää jo tosi hyvältä! Heidi huudahti maneesin toiselta laidalta, ja olin salaa ylpeä höpsöstä oristani. Emme olleet varmoja, missä iässä Kirppu viimeinkin kasvaisi aikuiseksi ja meidän olisi keksittävä sille uusi lempinimi. Sen kuitenkin tiesimme, että parhaimmillaan se oli leikkisästä luonteestaan huolimatta uskomattoman upea hevonen.

Kirpun alkaessa jo muistuttaa kuuliaista ratsua valmennuksen lopulla, päätimme ottaa sen ratsastettavuudesta ilon irti ja leikkiä kokoamisasteella. Heidi kannusti minua kokoamaan laukkaa niin paljon, kuin uskalsin hyvän maun rajoissa pyytää. Kirppu vastasi apuihini tuttuun tyyliinsä heti, eikä sitä tarvinnut kuin vihjata kokoamisesta, niin se jo tarjosi pienempää laukkaa. Sainkin sen koottua jo heti ensimmäisellä yrityksellä lähes piruettilaukkaan asti, ja hetken työstämisen jälkeen Heidi kannusti ratsastamaan kokonaisen piruetin. Orin kaula alkoi hiota ja suu vaahdota, kun ratsastin kohti piruettilaukkaa ympyrällä samalla pikkuhiljaa ympyrän kokoa pienentäen. Kirppu kokosi mallikkaasti ja sain ratsastettua tasaisen, hallitun piruetin ympyrän keskelle. Täyden kierroksen jälkeen päästin Kirpun taas eteenpäin, mutta ori jatkoi kokoamista edelleen ja jäi laukkaamaan lähes paikalleen, muistuttaen enemmänkin pomppivaa jänistä kuin hevosta. Naurahdin kuumuvalle ratsulleni ja annoin sille ohjaa, jotta se ymmärtäisi, mitä halusin.
- Sehän innostui! Heidi naurahti, kun Kirppu malttoi taas edetä ja jatkoi edelleen pomppivaa laukkaa eteenpäin.
- Eiköhän lopetella, ettei ala kattokruunut lentelemään, sanoin samalla naurahtaen ja tarjosin vieläkin pidempää ohjaa innoissaan pärskivälle Kirpulle.

Valmentajan kommentti: Tämän päivän teemana oli selkeästi tammaseurasta häiriityneiden oriiden keskittymisharjoitukset. Kuten ensimmäisessäkin ryhmässä, tälläkin kertaa ryhmän ainoan orin mieli halusi keskittyä enemmän muihin hevosiin, kuin ratsastajaansa. Kärsivällisesti ja yhdenmukaisesti Amy sai kuitenkin Kirpun joka kerta takaisin pyydetyn tehtävän pariin ja joka kerralla siinä kului edellistä vähemmän aikaa. Isojenkin areenoiden hevoset kaipaavat joskus takaisin perusasioiden pariin ja tällä kertaa ainakin tuntui helpottavan selkeiden rajojen asettaminen ja johdonmukaisten harjoitteiden tekeminen. Loppua kohden Kirppu näytti ainakin hyvin tyytyväiseltä ja henkisesti läsnäolevalta.