Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Victorin luonne on peräisin osittain sen vanhemmilta, mutta en voi väittää ettei oriin esikuvalla olisi asiaan jotain yhteyttä... Victor on monen muun nuoren hevosen tavoin innokas, utelias ja haluaa ottaa selvää ympäristöstään. Silti sen sisimmässä piilee pieni ja arka hevonen, joka hyökkää esiin hampaat esillä jos uskallat lähestyä täysin varoittamatta. Vaikka Victor näyttääkin happamalta, ei se pure tai potki ketään. Epävarman käsittelijän kanssa alkaa näykkiä ilmaa tms, jotta saisi peloteltua "arkajalan" luotaan pois.

Hoitaessa Victor saattaa olla hieman vaikea, joten se kannattaa hoitaa käytävällä. Sitruunaakin happamamman näköinen naama ei muutu iloisemmaksi ainakaan vatsaa tai kainaloita harjatessa, kun oripoika on niin herkkä kaikenlaisille kutittaville jutuille. Kavioiden putsaus taas on helppoa, Victor nostaa jalkansa lähes automaattisesti.
Satulan nähdessään Victor alkaa heti irvistellä - vaikka satula ei olisi edes menossa sen selkään. Satulavyön antaa kiristää nätisti, samoin kuolaimet ottaa suuhun helposti. Taluttaessa Victor osaa useimmiten käyttäytyä ja kunnioittaa ihmistä.

Ratsastaessa Victor on erittäin herkkä ratsastajan avuille. Varsinkin vaikeampia liikkeitä tehdessä se kuumuu ja ottaa kierroksia helposti. Silti Victor on melko kuuliainen ja tekee kaikki pyydetyt asiat jotenkuten, oriilla kun on vähän tapana kulkea siitä mistä aita on matalin. Siksi Victor tarvitseekin ratsastajan, joka osaa vaatia asioita eikä vain matkusta kyydissä.
Esteet ovat toinen asia, joita nähdessään Victor kerää kierroksia ihan hurjana. Se tykkää hypätä korkealta ja kovaa. Esteiden välissä hallittavuus on toisinaan vähän niin ja näin, mutta kun Victorin saa kuuntelemaan apuja kunnolla, on se mitä mainioin esteratsu joka hyppää ihan mistä tahansa yli. Victorilla on hyvä laukka, mutta laukanvaihdot tuottavat sille joskus päänvaivaa. Huolellisia apuja käyttäen Victor muistaa vaihtaa myös takajalkojen laukan, ja vaihdot onnistuvat moitteetta.
Kilpailupaikalla Victor on oma, tuttu itsensä. Se ei ota kierroksia muista hevosista tai vieraasta ympäristöstä. Kierroksensa se kerää ihan jostain muualta, nimittäin esteradalta. Se nauttii päästessään tositoimiin, ja ratsastajalla on kädet täynnä työtä pitäessään Victorin hallinnassa.
© Juulia
 

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

18.02.2017 estevalmennus, kirjoittanut Cannabia (128 sanaa)
Tämän päivän valmennettavaksi oli päässyt Amy ja Victor. Vaikka ratsukko oli kilpaillut jopa GP-tasolla 160cm luokissa, olin päättänyt että tämän päivän treeni olisi lähinnä hevosen jumppaamista pienillä esteillä – jonka jälkeen ratsukko saisi ottaa muutaman hypyn oman tasoisiltaan esteiltä. Alkuun rakensin maneesin toiseen päätyyn isolle ympyrälle muutamia kavaletteja, joiden välillä oli kaksi laukka-askelta. Lisäksi tein maneesin toiselle pitkälle sivulle kolmen esteen jumppasarjan (esteet in-and-out väleillä). Pyysin Amya ratsastamaan ensin muutaman kerran laukassa pääty-ympyrän niin että ratsukko kiertäisi ulkokautta laittamani kavaletit, tämän jälkeen sitten itse tehtävään. Kavaletit olivat ratsukolle peruskauraa, tosin Amy joutui tekemään melkoisen paljon töitä, ettei ympyrän kaari karannut liikaa ulospäin. Jokainen kavaletti tuli ylittää samasta kohdasta. Kun kavalettiharjoitus oli suoritettu kiitettävästi, siirryttiin jumppasarjan pariin. Jumppasarjan kanssa ratsukolla ei ollut mitään ongelmia ja Victor selkeästi nautti tehtävien tekemisestä.

10.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (556 sanaa)
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantaiaamu kuin maastolenkki pienessä pakkasessa? Ei mikään, joten siksi aloitimme tänään juuri sillä. Lähdimme Olivian ja Emilyn kanssa heti aamukahdeksalta päivän alkaessa valjeta tallista ratsujemme Troyan, Victorin ja Flawlessin kanssa. Kaikki kolme hevosta ovat jokseenkin kuumuvaa sorttia, joten maastosta olisi todennäköisesti tulossa vauhdikas. Tallipihalla kiristimme satulavyöt ja kiipesimme ratsujemme selkään: minä Flawlessin, Olivia Troyan ja Emily Victorin.
- Valmista? kysyin ja sain kaksi myöntävää vastausta. Lähdimme pihasta peräkanaa Emily ja Victor kärjessä. Hevoset kävelivät innoissaan reippain askelin eteenpäin. Pakkasta oli muutama aste, ja hengitys höyrysi. Auringon noustessa tulisi vähän lämpöisempi, mutta koko päiväksi oltiin luvattu pikku pakkasta. Hevoset olivat onneksi jo vähän ehtineet tottua kylmyyteen, joten ne eivät olleet enää niin pörheitä kuin ensimmäisillä pakkaskeleillä. Kukaan ratsuistamme ei tosin ole ollut kovinkaan aktiivisessa käytössä, mikä selittää reippaat askeleet.

Pääsimme tallille johtavan tien päähän ja jatkoimme toista hiekkatietä pitkin edelleen käynnissä. Maalla ei onneksi liikkunut tähän aikaan autoja, vaikka kaikki hevoset ovatkin niihin tottuneita. Viime maastosta on jo jonkin verran aikaa, joten mikään ei tuntunut tässä hetkessä paremmalta. Jonkin ajan päästä pääsimme kääntymään tieltä oikealle metsätielle, joka oli tehty ratsastajia varten. Lähdimme raviin, ja ravailimme mahdollisimman rauhallista tahtia hiljaisessa metsässä. Kovin rauhallista meno ei ollut, sillä varsinkin Troyalla tuntui olevan vaikeuksia pysyä Victorin takana. Flawless piti hyvin perää, eikä se tuntunut ollenkaan liian energiseltä. Onneksi Victor ei ole lyhythermoinen, eikä se menettänyt malttiaan lähes hännässä roikkuvan Troyan kanssa.

Hetken ravaamisen jälkeen Troyakin alkoi jo rauhoittua, ja tahti alkoi olla sopivan rauhallista. Tarkoitus ei ollut vetää mitään hikimaastoa, sillä kukaan hevosista ei ole tällä hetkellä erityisen kovassa kunnossa. Metsätieltä lähti pienempi polku, jolle päästessämme jarrutimme hevoset käyntiin. Ne pärskivät tyytyväisinä muutaman kerran. Ratsumme malttoivat kävellä jo melko rauhassa, ja nyt niillä olisi tekemistä katsoessaan, mihin astuvat. Aamu alkoi valjeta jo kunnolla, kun kello lähestyi yhdeksää.
- Olisipa kamera mukana, tästä saisi hienon kuvan, Olivia pohti ääneen.
- Totta! Täytyy joku kerta järjestää valokuvaussessio metsässä, vastasin. Huurteisessa metsässä saisi upeita kuvia. Pohdimme polun loppuun asti kuvauksia, kuvattavia ja aikaa, jolloin ehtisimme uhrata muutaman tunnin pävästämme kuvauksille. Polun loppuessa tulimme samalle tielle, kuin millä äsken ravasimme. Jatkoimme tietä pitkin oikealle ja valmistauduimme laukkaamaan. Edessä siinsi sopivan pitkä ylämäki, joka meillä oli usein tapana laukata. Se sopisi tähän väliin hyvin, eivätkä hevoset ehkä riehaantuisi laukasta niin paljoa. Troya ja Flawless tunnistivat paikan ja aavistivat, mitä oli tulossa Victorin jatkaessa käynnissä verkkaisesti. Päästimme steppailevat ratsumme laukkaan, ja Emily sai Victorinkin heräteltyä laukkaamaan. Flawless ja Troya pinkoivat rinnakkain mäkeen reippaassa tahdissa, mutta eivät hullaantuneet täysin. Mäen päällä jarrutimme hevoset takaisin käyntiin ja pyyhimme vauhdista aiheutuneita kyyneleitä silmistämme. Emily ja Victor pääsivät myös mäelle, ja jatkoimme matkaa käynnissä loivaan alamäkeen.
- Alussa näytti siltä, että tää ei pysähdy ikinä, Olivia naurahti.
- Joo, Victor oli kanssa aika villi, Emily vastasi ja nauroimme kaikki. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä ja kävelivät taas reippaasti eteenpäin. Pian tulimmekin tien päähän, josta jatkoimme taas uutta tietä kotiin päin. Tie veisi suoraan tallille, joten päätimme kävellä loppumatkan. Pellot ympäröivät hiljaista hiekkatietä kävellessämme rennosti puolipitkin ohjin. Hevoset alkoivat taas rauhoittua laukan jälkeen ja kävelivät normaalia, rentoa mutta etenevää käyntiä. Katselimme maisemia ja nautimme näkymistä. Noin viidentoista minuutin päästä käännyimme tallille johtavalle tielle, ja hevoset tajusivat, mihin olimme menossa. Ne kävelivät tien tallille asti reippaasti, jopa puolijuoksua. Ratsastimme tallin oven eteen ja laskeuduimme satuloista.
- Olipas kiva aloitus viikolle, Emily sanoi löysätessään Victorin satulavyötä. Olimme Olivian kanssa samaa mieltä. ja lähdimme kaikki tyytyväisinä talliin.