Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Kassu on hyvin isoegoinen hevonen, jonka läsnäolo ei jää keneltäkään huomaamatta. Ori tapaa saapua paikalle äänekkäästi ja tavallaan leijaillen, niin kuin sen kaikki neljä jalkaa eivät koskaan koskisi maata samanaikaisesti. Kassu esiintyy ajasta, paikasta tai yleisöstä riippumatta, voisiko näin komealta orilta muuta odottaakaan? Käsittelijän onneksi Kassusta löytyy egon lisäksi myös ripaus herrasmiesmäisyyttä, eikä sen äänekkyys tai ylimääräiset sentit jalkojen ja maan välissä tee siitä haastavaa tai vaarallista käsiteltävää. Kassu ei harrasta pystyyn hyppimistä tai minkäänsortin potkimista, vaan esittää ennemmin korkean koulun liikkeitä - usein paikallaan. Ison egonsa vuoksi Kassu viettää aikaansa ikiomassa tarhassaan, josta se saa huudella niin tammoille kuin toisille kilpakosijoillekin ilman vaaraa turhan fyysisestä kukkoilusta.

Jos seuraa Kassun käytöstä hetkenkin maasta, voi arvata millainen se on ratsastaa. Ratsastaessa Kassu on nimittäin erittäin herkkä ja kuuma tapaus. Iso osa ratsastuksesta kuluukin orin rauhallisena pitämiseen kuuhun sinkoamisien välttämiseksi. Kassu tarvitsee kokeneen ratsastajan, joka ei anna epäselviä apuja ja osaa jättää hevosen myös rauhaan. Sopivan ratsastajan kanssa Kassu on yhtä unelmaa, sillä se on hyvin kuuliainen ja yritteliäs ratsu.

Kilpailupaikalla Kassu on ihan yhtä äänekäs ja lennokas kuin kotonakin. Sen käytös kotona ei juurikaan eroa kilpailupaikoista, joten Kassun kanssa ei tarvitse pelätä mitään ylimääräisiä sekoiluja vieraassa paikassa. Ori ei tunnu stressaavan maisemanmuutoksista tai vieraista hevosista, vaan se on ennemminkin innoissaan päästessään näyttämään uudelle osalle maailmaa kuinka hieno onkaan. Radalla Kassu osaa keskittyä tehtäväänsä ja on yhtä hyvin ratsastettavissa kuin kotonakin. Se saattaa vierastaa kummallisen isoja tai kovasti heiluvia asioita kentän laidalla, mutta pääsee niistä yli ratsastajan rohkaisemana.

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

01.09.2023 kouluvalmennus, kirjoittanut Veera R. (205 sanaa)
Ratsukko oli hetken kävellyt jo kentällä, kun saavuin. Päätinkin heti, että Kassu laitetaan alkuverryttelyistä asti töihin. Alkuverryttelyt tehtiin kääntymällä aina lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle ja vaihtamalla aina toisessa päässä suuntaa. Pitkillä sivuilla tuli tehdä voltit niin, että ne yltivät pituushalkaisijalle. Kulmat tuli ratsastaa huolellisesti ja pituushalkaisijalla edetä suoraan. Lisäsimme pituushalkaisijan keskelle vielä pysähdyksen ja neljän askeleen peruutuksen. Kassulla tuntui olevan luontaisesti hyvä eteenpäinpyrkimys omasta takaa ja ratsastaja sai käyttää hyvin pieniä apua, orin reagoidessa heti liioitellusti liian jämeriin apuihin. Tehtävää oli helppo jatkaa ravissa satulassa istuen niin, että pituushalkaisijalla käyntiin siirryttiin suoristuksen jälkeen ja pysähdys tehtiin käynnistä, mutta peruutuksesta siirryttiin suoraan raviin.

Tänään Kassulla oli helppo päivä, sillä seuraavana vuorossa oli pohkeenväistöt. Väistöjä tehtiin ravissa uralta pituushalkaisijalle, muutama askel suoraan ja takaisin uralle. Päädyissä tuli tehdä isot laukkaympyrät, jotka tuli suorittaa hyvässä tahdissa ja tasapainossa. Pohkeenväistöt olivat helppoja orille, joka vähän tuntui suorittavan jopa automaatiolla tehtävän. Laukkanostot olivat hieman hätäisiä, joten niitä halusin rauhoittaa ja pistinkin ratsukon ottamaan laukka vähän ihan vain uraa pitkin, ennen kuin jatkoimme tehtävää. Vaihdoimme suuntaakin lävistäjän kautta onnistuneiden tehtävien jälkeen. Loppuun ratsukko sai esitellä avoja ja sulkuja uralla vuorotellen. Avot olivat ihan selkeät ratsukolle, mutta suluissa pistin ratsukon koville, jotta ori kulki todella banaanin muodossa eteenpäin. Onnistuneisiin suorituksiin oli mukava lopettaa.

10.04.2022 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (390 sanaa)
Talutin narun päässä steppaavaa Kassua kohti maneesia keväisen kirpeässä ilmassa. Olimme Grot Sporthorsesin tiluksilla näyttelyissä, joissa oli paikalla usean rodun edustajia molemmista sukupuolista. Meiltä oli lähdetty kauneuskilpailuihin isolla kokoonpanolla, ja nyt olisi Kassun vuoro esiintyä. Ori sulautui muiden kiljuvien orien joukkoon oikein mallikkaasti, kun se tanssi kohti maneesin ovea pää pystyssä. Minun onnekseni Olivia ja Emily esittivät tänään kaikki hevoset vuorotellen, joten minun ei tarvitsisi vaivautua juoksemaan Mr. Kuumakallen kanssa. Saavuimme maneesin avoimille takaoville ja Olivia ilmestyi oviaukolle sisältä. "Muistat sitten käyttäytyä" sanoin Kassulle, joka oli malttanut juuri siksi hetkeksi seisahtaa kun annoin taluttimen Olivialle. Paikalleen pysähtyneenä orilla oli tietysti aikaa taas huutaa, ja sen korviahivelevän hirnumisen jälkeen käännyin takaisin kohti Oliviaa ja sanoin "sinä myös". Olivia naurahti kuivalle vitsintyngälleni ja lähti viemään Kassua tutustumaan maneesin nurkkiin mörköjen eliminoimiseksi.

Löysin vapaan istumapaikan katsomon keskivaiheilta ja istahdin puiselle penkille. Yleisöä oli oletetusti runsaasti, ja katselin ympärilleni etsiskellen tuttuja kasvoja. Katseeni pysähtyi lopulta ohi kävelevään Kassuun, jonka karva kiilsi ikkunasta kajoavassa auringonpaisteessa. Kaikesta siitä tärykalvojen pahoinpitelystä, jota Kassu harrasti, huolimatta oli myönnettävä: ori oli hiton komea. Jos se ei sijoittuisi luokkansa kärkipäähän tänään, avaisin varmasti sanaisen arkkuni tuomareille. En tietenkään oikeasti, mutta hiljaa mielessäni ainakin.

Kun tuli Kassun vuoro esiintyä, se oli rauhoittunut asteen aikaisemmasta ja ehtinyt tottua maneesiin. Siispä se oli täydellisellä esiintymistuulella: tarpeeksi energinen liikkuakseen näyttävästi, mutta tarpeeksi rauhallinen jaksaakseen myös seistä aloillaan. Esittäminen aloitettiin liikkeiden arvioinnilla, joissa Kassu pisti parastaan. Se esitti tuomareille pitkää, aktiivista käyntiä ja lennokasta, liitelevää raviaan. Olivia sai tosissaan pistää juoksuksi, jotta pysyi Kassun tahdissa. En mahtanut olla hymyilemättä katsellessani Kassun ravia: tuota samaa se osasi esittää ratsastajankin kanssa. Lopulta Olivia talutti pärskivän Kassun tuomareiden eteen sivuttaen ja asetteli sen seisomaan edustavasti. Kassu teki työtä käskettyä ja seisoi milliäkään liikkumatta. Pirulainen luki tuomarienkin ajatukset ja tiesi, että nyt pitäisi näyttää nätiltä. Paikallaan seistessäkin voi kuitenkin hirnua, ja senhän Kassu tuntui tietävän.

Kassun esiintymisen jälkeen tapasin Olivian taas maneesin ovilla, kun lähdimme kävelemään takaisin hevosautolle. Olivia talutti edelleen Kassua ja selitti innoissaan kehän tapahtumista ja erityisesti Kassun kiitettävästä käytöksestä. Taputimme molemmat vuorotellen orin kaulaa sen hirnuessa tällä kertaa ilmoittaakseen, että oli nyt tulossa takaisin parkkipaikalle ja kaikkien tulisi huomata se. Autolle saavuttuamme hipsin auttamaan Emilyä seuraavan hevosen kanssa, ja Olivia lähti vielä taluttelemaan Kassua ennen palkintojen jakoa. Pitkän päivän päätteeksi selvisi, että Kassu oli sijoittunut luokassaan kolmanneksi ja lunasti sillä itselleen irtoSERTin sekä oikeuden osallistua kantakirjaustilaisuuteen.