Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Shot on hyvin lempeä ori, joka on oppinut kullannupun luonteensa emältään. Isältään Shot on puolestaan perinyt aimo annoksen showmiehen vikaa sekä komeaa ulkomuotoa. Shot onkin pähkinänkuoressa isokokoinen, äänekäs ori kiltillä ja rennolla luonteella varustettuna. Kotioloissa Shot on yleensä rauhallinen ja hyvin lempeä, eikä sitä välttämättä uskoisi oriksi ollenkaan. Shotin ehdoton lempiasia maailmassa ruoan jälkeen ovat rapsutukset, eikä sillä ole niin väliä, keneltä ori niitä saa. Se viihtyy ihmisen paijattavana käytävällä tuntikausia, tai vastaavasti tarhakaverin rapsutettavana niin kauan, kunnes nälkä yllättää.

Ratsastaessa Shot toimii minimaalisilla avuilla ja haluaa miellyttää ratsastajaa. Se onkin yleensä erittäin miellyttävä ratsastaa, sillä se keskittyy täysillä kuskin apuihin ja antaa parhaansa. Shotin kanssa voikin treenata hyvin tehokkaasti, mutta se tarvitsee ratsastajan, joka hallitsee kehonsa ja antaa vain tarkoituksenmukaisia, selkeitä apuja. Kokemattomamman ratsastajan kanssa Shot hämmentyy epäselvistä ohjeista. Ori jatkaa miellyttämistä esteiden parissa. Se hyppää mitä tahansa sopivan ratsastajan kanssa, ja kuuntelee avut yhtä tarkasti kuin sileälläkin. Isokokoisena hevosena Shotilla on iso laukka, jonka ansiosta se etenee esteradalla vaivattoman näköisesti. Sillä on kevyt, pyöreä hyppytyyli ja taistelijan luonne. Se antaa kaikkensa ratsastajan eteen, mutta ei korjaa tämän virheitä. Ori tekee tasan niin kuin käsketään, ja ratsastajan antamat hämmentävät avut saavat Shotin epävarmaksi.

Shotin orimaisuus tulee esiin kilpailupaikalla. Isänsä tapaan Shot on äärimmäisen äänekäs silloin, kun se haluaa tuoda itsensä esiin. Shot saattaa esiintyä tammoille ja ottaa hieman tavallista lennokkaampia askeleita, mutta pysyy kuitenkin täysin hallinnassa eikä tule mitenkään vahvaksi käsitellä. Kilpailupaikalla käsittelijöiltä vaaditaan siis hieman hermoja sekä rautaisia tärykalvoja. Shotin huomio saattaa herpaantua kisatilanteessa herkemmin kuin kotona, joten se tarvitsee ratsastajalta hieman lisätyötä pysyäkseen keskittyneenä oikeaan asiaan. Muuten sen ratsastettavuus ei kärsi ylimääräisestä metelistä.

Sukutaulu

Saavutukset ☑ 30.05.2017 EV-II (8 + 9 + 1 + 5 + 1 + 0 = 24p) ☑ 30.11.2024 ERJ-II (5,5 + 41 + 24,25 + 20 + 6 = 96,75p) ☑ 31.01.2025 ERJ-I (5,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 102,5p) ☑ 05.02.2025 KWPN-I (4 + 2 + 40 + 13,5 + 10 + 10 = 79,5p)	Näyttelyt ◦ 29.05.2017 VSN Adina, Reserve Champion (RCH) 34p
68,889%

Kilpailukalenteri

19.03.2019 "Shotin viimeiset kilpailut": päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (581 sanaa)
Huurteinen aamu valkeni, kun katselin hevosauton ikkunasta ulos kuumana höyryävä kahvikuppi kädessäni. Pihamaalla oli talven viimeisten pakkasten jäljiltä huurrekerros, jonka seassa oli vasta muutamia kengänjälkiä. Tänään olisi viikon kisaputken viimeinen päivä, ja myöhään illalla pääsisin taas nukahtamaan pää omalla tyynylläni kotona. Laskin kahvikupin käsistäni keittiön tasolle ja vedin takin ja kengät ylleni. Astuin hiljaa ulos hevosauton sivuovesta varoen herättämästä muita. Olivia oli käynyt jo aikaisemmin tallissa antamassa aamuruoat ja heinät, mutta hänkin oli hipsinyt aamun pimeydessä vielä takaisin peiton alle. Ulkona oli yhtä kylmä kuin miltä ikkunasta oli näyttänyt, ja vedin takin kaulusta tiukemmin kiinni suunnatessani tallia kohti. Muitakin ratsastajia ja hevosenhoitajia oli matkalla huolehtimaan hevosistaan, ja ehdin tervehtiä useampia tuttuja kasvoja ennen kuin saavuin omien hevosteni karsinoille.

Matkassa oli tällä kertaa mukana viisi hevosta, jotka olivat kaikki korkeimman tason esteratsuja ja siten jo kokeneita konkareita. Hevoset mutustivat aamuheiniään rauhassa, eikä sillä kohtaa tallia kuulunut muuta kuin rahoittavaa rouskutusta. Shot rikkoi hiljaisuuden tapansa mukaan ja hirnahti lyhyesti tervehdykseksi minut nähdessään. Se kääntyi karsinan ovelle rouskuttaen edelleen suullista heinää, aivan kuin olisi tiennyt mitä olin aikeissa tehdä. Nappasin oven edestä orin suitset ja astuin karsinan sisäpuolelle. Shot tervehti minua haistelemalla käsiäni herkkujen toivossa.
- Mennäänpä pienelle kävelylle, jos aamuheinät sopii keskeyttää, sanoin Shotille hiljaa. Ori oli aina valmis lähtemään minne tahansa, enkä hetkeäkään uskonut heinien jättämisen tuottavan minkäänlaisia ongelmia. Kun Shot viimein lopetti pureskelun, laitoin suitset sen päähän ja napsautin riimunnarun kiinni kuolainrenkaaseen. Shotilla oli päällään villainen talliloimi, ja arvelin sen riittävän lyhyelle kävelyretkellemme mainiosti.

Talutin kiinnostuneena ympäristöään tutkailevan Shotin ulos tallista ja kohti verryttelyaluetta. Ulkoilmaan päästessään Shot päästi kimeän hirnahduksen, joka kaikui vielä lähes tyhjällä pihamaalla. Meillä oli jo pitkään ollut tapana kävelyttää hevosia kilpailupaikoilla ahkerasti, sillä niillä ei olisi ratsastuksen lisäksi muuta mahdollisuutta liikkua. Kävelimme Shotin kanssa vieretysten pihan poikki reipasta tahtia. Orin puhaltava hengitys höyrysi pikkupakkasessa, kun se skannasi pihamaata muiden hevosten varalta. Shotin tarkoitus tällä maapallolla oli kisahevosen roolin lisäksi ehdottomasti partiointi. Isänsä Sticin tapaan sen on aina pidettävä itsestään meteliä, kun vieraita hevosia on näköpiirissä. Tämä tietysti edellyttää jatkuvaa tarkkailua ja ympäristön tuntemista, jotta keneltäkään ei vahingossakaan jää uljas ori huomaamatta.

Saavuimme muutaman minuutin kävelyn jälkeen ulkokentälle, joka oli onneksi vielä tähän aikaan aamusta tyhjänä. Maneesissa oli myös sallittua kävelyttää hevosia ja ratsastaa, mutta uskoin Shotin nauttivan enemmän kirpeästä ulkoilmasta kuin minun mielestäni upean, lämpimän ja valoisan, mutta hevosesta varmastikin tylsän maneesin kiertämisestä. Lähdin kiertämään kenttää myötäpäivään aidanvierustaa pitkin, ja Shot tallusti perässäni jo rauhallisempana. Se oli kai jo todennut, että muut hevoset ja heidän omistajansa pysyttelivät näinkin kylmällä säällä visusti sisätiloissa. Kenttää kiertäessämme muistin tehdä kiemuroita, ympyröitä ja suunnanmuutoksia usein, mutta vaivuin samalla syvälle ajatuksiini jalkojeni toimiessa lähes autopilotilla.

Shot oli elämänsä kunnossa ja uransa huipulla, täälläkin se oli kahminut jo useamman rusetin lähes jokaisesta luokasta, jossa se starttasi. Se oli toipunut pienestä venähdyksestä tammikuussa hienosti, eikä sen hoitoon oltu tarvittu mitään kipulääkettä, jalan kylmäämistä ja lepopäiviä kummallisempaa. Olimme toivoneet pikaista paranemista ja pelänneet pahinta, ja onneksemme eläinlääkäri näytti muutaman viikon sairaslomailun jälkeen vihreää valoa. En kuitenkaan ollut vielä täysin uskaltanut huokaista helpotuksesta, sillä orin tuntien se saattaisi venäyttää saman jalan tai minkä tahansa muun paikan heti uudestaan esiintyessään naisväelle. Ajatus pitkästä ja vaikeasta sairaslomasta tai Shotin kilpailu-uran lopettamisesta kauhistuttivat meitä kaikkia suunnattomasti. Mitä vilskettä, yleisöä ja esteratoja rakastava hevonen tekisi kotona seisomassa? Havahduin ajatuksistani Shotin hirnahtaessa kimeästi korvanjuuressani. Kentälle asteli kaksi vierasta ratsukkoa, ja heidät huomatessaan Shot oli löytänyt askeleeseensa taas tutun keveyden. Naurahdin hiljaa dramaattiselle orilleni ja mieleeni juolahti kammottava ajatus siitä, millaista oli jättää Shot kotiin sairastupaan seuraavalle kisareissulle lähtiessämme. Kuka meitä sitten viihdyttäisi?