Tallin päiväkirja
Kaikki päiväkirjan kirjoitukset ovat Amyn käsialaa. Tarinoissa seikkailevat Amyn ja hevosten lisäksi tallityöntekijät Olivia Jansen ja Emily Klein sekä tallikissat C ja Nita, koira Blue ja kani Jeela.
19.03.2019
Harmony Sporthorses sai tänään ensimmäisen palkintonsa kasvatustoiminnastaan! Kouluvarsojen laatuarvostelussa palkitut kasvattimme riittivät siis yhden tähden kasvattajapalkintoon. Yhteensä 16 Harmonyn kasvattia on palkittu KV:ssa, ja 9 niistä ykköspalkinnolla. Kahden tähden kasvattajapalkintoon ei ole enää pitkä matka!
10.02.2019
Sunnuntaiaamuna jatkettiin Kasvattajapäiviä jalotusorien esittelyn merkeissä. Kaikki osallistuvat orit kerättiin maneesiin ja niitä esiteltiin yleisölle käynnissä ja ravissa. Lopuksi kaikki orit patsastelivat ryhdikkäinä rivissä kameroiden laulaessa taustalla.
Omasta tallista mukana oli Stic. Olivia oli Sticille tuttu ihminen, joten hänen esittämänään Stic käyttäytyi esimerkillisesti koko esittelyn ajan. Kotitallillaan se ei vaivautunut pitämään edes konserttia alun hirnahtelujen jälkeen. Salaa olin ylpeä kasvatistani, joka väläytteli upeaa raviaan esittelyssä ja seisoi lopuksi ryhdikkäänä rivin viimeisenä.
Oriesittelyn jälkeen aloittelimme viikonlopun päätapahtuman eli kasvattajaluokkien parissa. Mukana oli yhteensä 13 kasvattiryhmää, joista yksi oli ryhmä Harmonyn kasvatteja. Muualla asuvat kasvatit olivat tulleet näyttelyjä varten yökylään, ja kaikki hevoset oli puunattu kiiltäviksi huolella. Arvostelussa oli mukana Leon, Bandit, Phantaos ja Olivia. Puoliveristen luokka oli suurin luokka, yhteensä kuusi ryhmää. Kuusi neljän hevosen kasvattiryhmää, ja jopa Harmonyn suuri kenttä alkoi tuntua pieneltä. Vihdoin tuli meidän vuoromme, ja minä esitin Phantaoksen, Olivia Leonin, Emily Olivian ja Shannon oman hevosensa Banditin. Kaikki normaalistikin hyväkäytöksiset kasvattini pistivät parastaan ja poseerasivat mallikkaasti. Jokainen niistä saikin tuomarilta hyvät pisteet, jotka riittivät lopulta koko luokan voittoon! Palkintojenjaossa olin haljeta ylpeydestä saadessani Best Breeder-palkinnon.
Kasvattajaluokkien jälkeen kentän valtasivat söpiksiin osallistuneet hevoset, kun päivä päätettäisiin leikkimieleisillä näyttelyillä. Tuomari meinasi myöhästyä näyttelyistä paijatessaan hienoja kasvattejaan tallissa, mutta pääsimme lopulta aloittamaan näyttelyt aikataulussa. Kentälle tuotiin vuorotellen kaikenkarvaisia hevosia pörröisistä poneista upeisiin kirjaviin hevosiin. Tuomaria leikkiessäni tajusin, kuinka paljon nautinkaan puuhasta, vaikka valinnanvaikeus iski jokaisessa luokassa. Voittajat saatiin kuitenkin valittua, ruusukkeet jaettua ja päivä päätettyä hyvässä tunnelmassa.
08.12.2018
Päiväkirjamerkintä hevoselle My Tempah Joe, "Tepi"
Oli lauantaiaamupäivä, ja olin tallissa loimittamassa juuri liikutuksesta tulleita hevosia. Samaan aikaan hevosenhoitajat Olivia ja Emily hakivat seuraavia hevosia valmiiksi sisälle. Sain hevoset valmiiksi ja lähdin viemään niitä ulos. Matkalla huomasin hyvin outoa toimintaa läheisessä tarhassa, jossa Emily jahtasi karkuun juoksevaa Tepiä ympäriinsä.
- Jaahas, tää on taas niitä päiviä, mutisin itsekseni vapauttaessani hevoset tarhaansa. Lähdin Emilyn avuksi Tepiä metsästämään, sillä olimme todenneet parhaaksi keinoksi apukädet ja lahjonnan. Hain tallista nopeasti porkkanan ja kipitin tarhalle. Muut tarhassa olleet hevoset olivat antaneet nätisti kiinni, mutta sehän ei Tepiä kiinnostanut, Se ei halunnut sisälle, joten se ei tullut sisälle. Siksi se täytyisi huijata haluamaan sisään.
Menin tarhan sisäpuolelle ja lähestyimme Emilyn kanssa Tepiä ikään kuin ajaen sitä nurkkaan. Emilyllä oli kädessään porkkana, jonka Tepi kyllä huomasi. Se pysähtyi sivuttain ja naulitsi katseensa tuohon oranssiin, maukkaaseen vihannekseen. Hitaalla lähestymisellä, rauhallisella houkuttelulla ja porkkanalla pääsimme lähelle, ja Tepi kurottautui lähemmäs. Se otti askeleen eteenpäin, haukkasi porkkanasta ja Emily sai riimun sen pään ympärille. Salaman nopeasti ori nappasi koko porkkanan suuhunsa, veti päänsä korkealle ylös ja lähti laukkaan, taas meitä karkuun.
- Ovela kettu! Emily huudahti enkä voinut muuta kuin nauraa.
- Jääkööt sitten ulos, ikävä sille tulee kuitenkin, sanoin ja lähdimme Emilyn kanssa talliin. Tepin metsästys ei ollut meille mitään uutta, ja nyt oli selkeästi aika ottaa porkkanaa järeämmät aseet käyttöön. Heinälä on tallin yhteydessä, ja sinne pääsee suoraan sisältä, mutta kävin hakemassa täyden heinäkärryn ja kärräsin sen tarkoituksellisesti tallin takaa ovesta ulos. Kiersin tallin ja menin kärryn kanssa takaisin talliin samasta ovesta, josta toimme hevosia sisään. Avonaisesta ovesta näimme, kuinka Tepi seisoi takapuoli talliin päin tarhassaan, pää kääntyneenä meihin päin. Sen katseesta näki, kuinka se pohti, mahtaisiko tallissa saada heinää. Hain toisen kärryn samalla tavalla kiertotietä talliin Emilyn ja Olivian jakaessa ensimmäisen kärryn heiniä tallissa oleville hevosille. Kun pääsin kärryn kanssa ovesta takaisin talliin, tarhoilta kuului kovaääninen, pitkä hirnahdus ja juoksuaskelia. Tepi oli käännähtänyt ympäri ja seisoi nyt pää pystyssä portilla vaativasti. Hain vielä kolmannen kärryllisen, ja Tepi juoksenteli jo aidan vierustaa edestakaisin portin kohdalla.
- Toimii joka kerta, myhäilin itsekseni ja lähdin hakemaan loppuja hevosia sisään. Otin Tepin viereisestä tarhasta ensin kaksi viimeistä hevosta Tepin juoksennellessa koko ajan tarhassaan. Sitten olisi Tepin vuoro, totuuden hetki. Kävelin sen tarhalle ja portilla vastassa oli innoissaan puhiseva vaalea ori.
- Sä olet kyllä semmoinen yksilö, sanoin orille laittaessani sille riimun ilman mitään ongelmia. Matkalla talliin Tepi tanssi innoissaan, niin kuin olisin ollut viemässä sitä laitumelle ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Karsinaansa vapaaksi päästessään se hyökkäsi heti heinien kimppuun. se rouskutti tyytyväisenä heiniään kun riisuin siltä ulkoloimen. Naurahdin sen itsevarmalle ilmeelle ja lähdin itsekin lounaalle.
31.10.2018
Päiväkirjamerkintä hevoselle Alexandra
Tallissa oli valkoisten hevosten kokoontumisajot. Tai ei ajot, vaan pikemminkin pesut. Olimme löytäneet kisareissulta uutta kimoille tarkoitettua shampoota, joka toivon mukaan pitäisi uljaat valkoiset ratsumme vähän vähemmän harmaan ja keltaisen sävyisinä. Pesupaikalla oli siis täysi tohina, kun kaksi hevosenhoitajaa ja minä pesimme kolmea ensimmäistä hevosta uudella shampoolla. Tallissa on yhteensä 16 kimoa hevosta, joista yksi on onneksemme vielä niin tumma, ettei se ole vielä ollenkaan valkoinen. Olivialla ja Emilyllä oli sisarukset Madeline ja Merengue, ja minä puolestani olin Alexandran harmahtavan karvan kimpussa. Hollannissa on niin lämmin, ettei hevosille meidän onneksemme kasva kunnollista talvikarvaa. Valkoisten, pörröisten hevosten pesu ja kuivaus olisi entistäkin haastavampaa.
Kuivasin Alexandraa hikiviilalla ja pyyhkeillä vartin puunaamisen jälkeen. Tammat olivat käyttäytyneet koko pesun ajan oikein mallikkaasti, ja Alexandra oli näyttänyt nuoremmille hevosille hyvää esimerkkiä. Siistinä hevosena se ei ole pesusta moksiskaan, ja malttoi tänään seistä yllättävän nätisti aloillaan koko ajan.
Olivia ja Emily veivät Madelinen ja Merenguen karsinoihinsa ja lähtivät hakemaan seuraavia hevosia. Tammat lähes kiilsivät kirkkaan valkoisina, vaikka ne olivat yhä märkiä. Heitin Alexandrallekin vielä kuivatusloimen ja kampasin sen harjan ja hännän sileiksi. Kun olin valmis, talutin tamman karsinaansa ja kävin hakemassa kaikille kolmelle hevosille heiniä. Katsahdin kelloon ja huomasin, että olikin jo päiväheinien aika. Kun Olivia ja Emily saivat uudet pestävät sisälle, lähdimme viemään kaikille hevosille heiniä.
04.02.2017
Päiväkirjamerkintä hevoselle Brandon Campa're FRA, "Brandon"
Olin aamulla päättänyt ratsastavani tänään Brandonilla. Se on ollut muutaman kuukauden "lomalla" kilpailujen jälkeen, eli sillä on ratsastettu kevyesti ja hypätty vain pieniä esteitä. Matkalla talliin suunnittelin, mitä tekisimme sen kanssa tänään. Maastoilu oli ehdottomasti yksi vaihtoehto, koska aurinko paistoi ja eikä ollut kovin kylmä. Tallissa hain Brandonin harjat valmiiksi hoitopaikalle ennekuin menin hakemaan sitä sisään. Se tuli letkeästi löntystellen portille kun kutsuin sitä, ja annoin sille siitä pienen porkkananpalan palkinnoksi. Talutin sen talliin ja kiinnitin sen hoitopaikalle.
Harjatessani Brandonia se malttoi seistä aloillaan yllättävän hyvin. Se katseli ympärilleen tallissa, jossa ei ollut muita hevosia, ja kuopi välillä etujalallaan lattiaa. Selvitin sen harjan ja hännän takuista ja putsasin sen kaviot ennen varsinaista varustamista. Laitoin sille koulusatulan ja suitset, suojat kaikkiin jalkoihin ja heitin vielä ratsastusloimen sen selkään, ja olimme kypärää vaille valmiit. Hain satulahuoneesta kypäräni ja talviratsastushanskat ja vein Brandonin pihalle. Nousin sen selkään korkealta jakkaralta ja lähdimme maastoon kävelemään.
Brandon käveli reippaasti korvat höröllä eteenpäin leveällä metsätiellä. Metsä näytti niin kauniilta ja Brandonin musta karva kiilsi auringonpaisteessa, kun teimme pienen lenkin lähimetsän ympäri. Palattuamme takaisin tallille ohjasin Brandonin isommalle kentällemme, jossa ei yllätyksekseni ollut yhtäkään estettä. Kentällä siirsin Brandonin raviin, ja ravailimme kenttää ympäri molempiin suuntiin rennosti. Hain rentoa ja letkeää ravia, kuitenkin niin, että Brandon käyttäisi takajalkojaan ja selkäänsä. Se pärski tyytyväisenä aina välillä, ja malttoi keskittyä minuun vaikka menimmekin rennosti. Kerran lähellä olevan tammatarhan hevoset intoutuivat juoksemaan, jonka ajaksi Brandon jännittyi ja nosti päänsä taivaisiin asti. Se puhisi hetken ja sen ravi muuttui rennosta tikittäväksi, mutta tammojen rauhoittuessa taas syömään Brandonkin rentoutui.
Ravien jälkeen päätin nostaa laukan, ja laukkasimme hetken rentoa, pitkää laukkaa ensin vasemmalle, ja sitten vielä oikealle. Brandon oli kivan rento ja polki takajaloillaan hyvin rungon alle. Tein paljon isoja ympyröitä ja temponmuutoksia, samalla hakien melko matalaa muotoa. Laukan jälkeen kävelimme hetken vapaammin ohjin kentällä, ja Brandon pärski tyytyväisenä ja venytti kaulaansa pitkälle eteen ja alas.
Rennompien käyntien jälkeen kiristin ohia normaalille pituudelle ja aloin kokoamaan käyntiä vähän enemmän. Tein myös muutamat väistöt keskihalkaisijalta uralle sekä vasemmalle että oikealle. Brandon kokosi käyntiä ja väisti hyvin, ja selvästi nautti päästessään vähän myös töihin. Tein lisää väistöjä ravissa molempiin suuntiin, ja ne sujuivat yhtä hyvin kuin käynnissäkin. Lopuksi ravasimme vielä vähän isompaa ravia ympäri kenttää, ja Brandon venytti askeltaan hyvin. Brandonin kyydissä ei ole muutenkaan aina helppo istua, joten isossa ravissa keventämiseen piti oikeasti keskittyä. Ravissa Brandon liikkui oikein hyvin, joten hiljensin sen käyntiin ja päätin lähteä myös loppukäynneiksi maastoon. Ratsastus ei ollut kovinkaan rasittavaa, joten Brandon käveli maastossa vielä toisellakin kerralla reippaasti. Teimme vähän pidemmän lenkin kiertämällä pellon ympäri ja pitkällä suoralla Brandon ei malttanut pysyä käynnissä.
Takaisin tallilla kirjaimellisesti hyppäsin Brandonin selästä alas, sillä se on niin korkea. Talutin sen talliin ja riisuin siltä varusteet pois. Tein sille melassivettä, jonka se joi käytävällä sillä aikaa, kun laitoin sille paksumman ulkoloimen. Juotuaan veden se alkoi leikkimään ämpärillä, nosti sen ylös ja heilutteli sitä edestakaisin tyytyväisenä. Hölmö hevonen, ajattelin hymyillen ja nappasin ämpärin sen suusta. Vein Brandonin takaisin ulos omaan tarhaansa ja jaoin samalla hevosille päiväheinät ulos. Tyytyväisen rouskutuksen kuuluessa jokaisesta tarhasta lähdin sisälle itsekin syömään.