Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Troya on hyvin utelias ja ystävällinen tamma. Luonteensa se on perinyt lähes täysin vanhemmiltaan: isältään lempeyden ja emältään ilkikurisen jekuttamisen. Troya on aina tutkimassa uutta ja vanhaa, ja se saattaa jättää aikamoisen sotkun jälkeensä tiputellessaan jokaisen purkin ja purnukan tallin hyllyiltä niihin käsiksi påästessään.

Hoitaessa Troya on aina jonkun kimpussa. On harvinaista, että se seisoisi rauhassa aloillaan näpertämättä mitään. Jos muuta ei ole saatavilla, se tyytyy mutustamaan narua, jolla se on kiinni. Kavioiden putsaaminen voi olla Troyan kanssa kiintoisaa. Se sujuu hyvin tasan niin kauan, kun tamma malttaa pysyä aloillaan. Jotain kiintoisaa nähdessään se haluaa päästä kosketusetäisyydelle heti, oli sillä sitten käytössä kaikki neljä tai vain kolme jalkaa. Varusteiden kanssa ei ole ongelmia, vaikka Troya saattaakin napata turpahihnan suuhunsa, jos hoitaja on tarpeeksi hidas suitsien kanssa. Taluttaessa Troya tulee nätisti perässä, varsinkin, jos taluttajan vaatteissa on jotain tammaa kiinnostavaa.

Ratsastaessa Troya on energinen ja herkkä. Se on miellyttävä ratsastaa, sillä se liikkuu luonnostaan hyvin itse ja haluaa aina antaa parastaan. Ratsastajan unohtuessa matkustamaan Troyakin saattaa jäädä katselemaan maisemia ja haahuilemaan. Löysin ohjin kävellessä se saattaa haluta tehdä tuttavuutta toisten hevosten, ihmisten tai kentällä olevien esineiden kanssa. Esteillä Troya saattaa toisinaan olla vähän liiankin energinen. Se tykkää hyppäämisestä, ja on innostuessaankin tarkka jalkojensa kanssa. Sen iso laukka ja tarkka hyppytyyli takaavat ruusukkeen kaiken osuessa nappiin.
Kilpailupaikalla Troya on oma, utelias itsensä. Sen kanssa voi olla ärsyttävääkin liikkua kilpailualueella, kun se haluaisi tutkia kaikkea. Radalle päästessään se usein innostuu jonkin verran, mutta pysyy täysin hallittavissa. Se tykkää esitellä laukkaansa yleisölle, ja sen askelissa on kilpailupaikalla yleensä erityisen paljon ilmavuutta.

Sukutaulu

Saavutukset & tavoitteet ☑ 31.01.2019 ERJ-I (7 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107p) ☑ 31.03.2019 KWPN-I (4 + 4 + 40 + 11 + 10 + 9,5 = 78,5p) (tilaisuuden paras tamma) ☐ yleislaatuarvostelu	Näyttelyt

Kilpailukalenteri

08.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (212 sanaa)
Vaikka tänään keskittyisimme pääasiassa estehevosten treeniin, päivään mahtuisi myös muuta. Oli iltapäivä, ja seuraavaksi olisi vuorossa muutaman vanhemman hevosen kävelylenkki nuorison harjoitellessa esteiden alkeita maneesissa. Hevosenhoitajat olivat ratsastamassa, joten lähdin itse Aryelan ja Troyan kanssa pienelle kävelylle. Kumpikaan hevosista ei ole vielä varsinaisesti eläkkeellä, vaikka ne ovatkin jo lopettaneet kilpailu-uransa. Ne ovat olleet kevyemmällä käytöllä, ja kävelylenkit ovat niille jo tuttua kauraa. Asetelma olisi noin tunnin verran toisin päin, kun minä tallin omistajana kävelytän hevosia ja hevosenhoitajat treenaavat hevosia ratsastaen.

Otin Troyan vasemmalle ja Aryelan oikealle puolelleni, ja lähdimme tallialueen kiertävälle leveälle metsätielle. Tie oli tehty alkukäyntejä ja muita lyhyitä tallusteluja varten, joten vastaan ei varmasti tulisi yhtäkään autoa. Kävelylenkki kahden, ainakin osittain rauhallisen, tamman kanssa oli kiva lisä keskelle treenipäivää. Molemmat hevoset olivat selkeästi energisiä, mutta kuitenkin rauhallisia. Metsätiellä ei tulisi vastaan mitään uutta tai pelottavaa, joten odotin rauhallista, rentoa lenkkiä. Viileässä alkutalven ilmassa oli virkistävä vaikutus, niin hevosille kuin minullekin. Kävelimme reippaasti metsälenkin, ja pihassa vielä kerran tallin ympäri. Tarhoissa olevat hevoset innostuivat juoksentelaan, niin kuin eivät olisi ikinä nähneet talutettavia hevosia. Niillä oli varmaankin tylsää ja nälkä, sillä päiväheinäaika oli jo hyvin lähellä. Vein melko rauhallisena pysyneet Aryelan ja Troyan takaisin talliin ja menin hakemaan seuraavia talutettavia. Hevoset eivät tallista loppuisi, mutta onnekseni vain muutamalla niistä olisi tänään talutuspäivä.


10.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (556 sanaa)
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantaiaamu kuin maastolenkki pienessä pakkasessa? Ei mikään, joten siksi aloitimme tänään juuri sillä. Lähdimme Olivian ja Emilyn kanssa heti aamukahdeksalta päivän alkaessa valjeta tallista ratsujemme Troyan, Victorin ja Flawlessin kanssa. Kaikki kolme hevosta ovat jokseenkin kuumuvaa sorttia, joten maastosta olisi todennäköisesti tulossa vauhdikas. Tallipihalla kiristimme satulavyöt ja kiipesimme ratsujemme selkään: minä Flawlessin, Olivia Troyan ja Emily Victorin.

- Valmista? kysyin ja sain kaksi myöntävää vastausta. Lähdimme pihasta peräkanaa Emily ja Victor kärjessä. Hevoset kävelivät innoissaan reippain askelin eteenpäin. Pakkasta oli muutama aste, ja hengitys höyrysi. Auringon noustessa tulisi vähän lämpöisempi, mutta koko päiväksi oltiin luvattu pikku pakkasta. Hevoset olivat onneksi jo vähän ehtineet tottua kylmyyteen, joten ne eivät olleet enää niin pörheitä kuin ensimmäisillä pakkaskeleillä. Kukaan ratsuistamme ei tosin ole ollut kovinkaan aktiivisessa käytössä, mikä selittää reippaat askeleet.

Pääsimme tallille johtavan tien päähän ja jatkoimme toista hiekkatietä pitkin edelleen käynnissä. Maalla ei onneksi liikkunut tähän aikaan autoja, vaikka kaikki hevoset ovatkin niihin tottuneita. Viime maastosta on jo jonkin verran aikaa, joten mikään ei tuntunut tässä hetkessä paremmalta. Jonkin ajan päästä pääsimme kääntymään tieltä oikealle metsätielle, joka oli tehty ratsastajia varten. Lähdimme raviin, ja ravailimme mahdollisimman rauhallista tahtia hiljaisessa metsässä. Kovin rauhallista meno ei ollut, sillä varsinkin Troyalla tuntui olevan vaikeuksia pysyä Victorin takana. Flawless piti hyvin perää, eikä se tuntunut ollenkaan liian energiseltä. Onneksi Victor ei ole lyhythermoinen, eikä se menettänyt malttiaan lähes hännässä roikkuvan Troyan kanssa.

Hetken ravaamisen jälkeen Troyakin alkoi jo rauhoittua, ja tahti alkoi olla sopivan rauhallista. Tarkoitus ei ollut vetää mitään hikimaastoa, sillä kukaan hevosista ei ole tällä hetkellä erityisen kovassa kunnossa. Metsätieltä lähti pienempi polku, jolle päästessämme jarrutimme hevoset käyntiin. Ne pärskivät tyytyväisinä muutaman kerran. Ratsumme malttoivat kävellä jo melko rauhassa, ja nyt niillä olisi tekemistä katsoessaan, mihin astuvat. Aamu alkoi valjeta jo kunnolla, kun kello lähestyi yhdeksää.
- Olisipa kamera mukana, tästä saisi hienon kuvan, Olivia pohti ääneen.
- Totta! Täytyy joku kerta järjestää valokuvaussessio metsässä, vastasin. Huurteisessa metsässä saisi upeita kuvia. Pohdimme polun loppuun asti kuvauksia, kuvattavia ja aikaa, jolloin ehtisimme uhrata muutaman tunnin pävästämme kuvauksille. Polun loppuessa tulimme samalle tielle, kuin millä äsken ravasimme. Jatkoimme tietä pitkin oikealle ja valmistauduimme laukkaamaan. Edessä siinsi sopivan pitkä ylämäki, joka meillä oli usein tapana laukata. Se sopisi tähän väliin hyvin, eivätkä hevoset ehkä riehaantuisi laukasta niin paljoa. Troya ja Flawless tunnistivat paikan ja aavistivat, mitä oli tulossa Victorin jatkaessa käynnissä verkkaisesti. Päästimme steppailevat ratsumme laukkaan, ja Emily sai Victorinkin heräteltyä laukkaamaan. Flawless ja Troya pinkoivat rinnakkain mäkeen reippaassa tahdissa, mutta eivät hullaantuneet täysin. Mäen päällä jarrutimme hevoset takaisin käyntiin ja pyyhimme vauhdista aiheutuneita kyyneleitä silmistämme. Emily ja Victor pääsivät myös mäelle, ja jatkoimme matkaa käynnissä loivaan alamäkeen.
- Alussa näytti siltä, että tää ei pysähdy ikinä, Olivia naurahti.
- Joo, Victor oli kanssa aika villi, Emily vastasi ja nauroimme kaikki. Hevoset pärskähtelivät tyytyväisinä ja kävelivät taas reippaasti eteenpäin. Pian tulimmekin tien päähän, josta jatkoimme taas uutta tietä kotiin päin. Tie veisi suoraan tallille, joten päätimme kävellä loppumatkan. Pellot ympäröivät hiljaista hiekkatietä kävellessämme rennosti puolipitkin ohjin. Hevoset alkoivat taas rauhoittua laukan jälkeen ja kävelivät normaalia, rentoa mutta etenevää käyntiä. Katselimme maisemia ja nautimme näkymistä. Noin viidentoista minuutin päästä käännyimme tallille johtavalle tielle, ja hevoset tajusivat, mihin olimme menossa. Ne kävelivät tien tallille asti reippaasti, jopa puolijuoksua. Ratsastimme tallin oven eteen ja laskeuduimme satuloista.
- Olipas kiva aloitus viikolle, Emily sanoi löysätessään Victorin satulavyötä. Olimme Olivian kanssa samaa mieltä. ja lähdimme kaikki tyytyväisinä talliin.