Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Armas on hyvin tyypillinen suomenhevonen. Sen sydäntä lähellä ovat ruoka ja kaikenlainen puuhaileminen ihmisen kanssa. Luonteeltaan se on oikea herrasmies, sillä se osaa yleensä poikkeuksetta käyttäytyä. Nuoreksi oriksi se on hyvin ruunamainen, eivätkä tammat kiinnosta sitä sen enempää kuin muutkaan hevoset. Armas ei hötkyile eikä säntäile, vaan osaa ottaa uudetkin asiat rauhassa vastaan. Se lähtee innoissaan kaikkeen tekemiseen mukaan, ja se onkin hyvin monipuolinen hevonen ja ennen kaikkea ratsu.

Hoitaessa Armas yleensä torkkuu. Se nauttii kunnon harjaamisesta ja seisoo kiltisti aloillaan koko hoitamisen ajan. Sen kanssa sujuvat ongelmitta myös kengitykset, raspaukset ja muut hoitotoimenpiteet. Taluttaessa Armas hyödyntää kaikki mahdollisuudet napata jotain suuhunsa. Se ei rynni eikä vedä ruuan luokse, mutta jos taluttaja pysähtyy, Armas nappaa kyllä lähettyviltä heinää suuhunsa. Armas on helppo lastattava, ja käyttäytyy vieraissakin paikoissa mallikkaasti. Oikein kovassa hälinässä ja metelissä se saattaa hieman hermostua, mutta pysyy täysin hallittavissa.

Satulan alla Armas on reipas ja yritteliäs, ja liikkuu hyvin itse eteenpäin. Se kuuntelee hyvin pieniäkin apuja, ja perusratsastus sujuu sen kanssa jo oikein mallikkaasti. Armas on hypännyt myös pieniä esteitä ratsastajan kanssa. Innostuessaan se tuppaa olemaan vähän liiankin vauhdikas, jolloin se hyppää pitkiä, matalia hyppyjä ja puomit kolisevat herkästi. Kun se pysyy rauhallisena, se hyppää hyvällä tekniikalla. Maastossa Armas on rohkea, mutta rauhallinen. Se ei yleensä pelkää mitään, ja sen kanssa voi maastoilla myös ilman muita hevosia.

Hoito-ohjeet ◦ Tarhassa ja laitumella Donin, Clayn ja Jinxin kanssa ◦ Heinät neljä kertaa päivässä ◦ Kovan treenin jälkeen jalkojen kylmäys ◦ Kesällä ulos ötökkämyrkkyä ◦ Klipataan talvella Varusteet ◦ Klipattuna tallissa pakkasella talliloimi ◦ Sateella tarhaan sadeloimi, pakkasella klipattuna toppaloimi ◦ Ratsastaessa suitset kolmipalalla, koulusatula ja suojat kaikkiin jalkoihin ◦ Esteillä suitset kolmipalalla, estesatula ja suojat kaikkiin jalkoihin

Sukutaulu

08.01.2019 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (269 sanaa)
Oli tiistai, ja kello lähestyi kahtatoista. Olin juuri tullut maneesista tallin puolelle ja riisuin kypärän päästäni. Olimme hypänneet nuorilla estehevosilla pienenpieniä esteitä Olivian ja Emilyn kanssa, ja he olivat jääneet taluttelemaan hevosia maneesiin. Minulla olisi tähdellisempää tehtävää, sillä erikoinen lähetys olisi pihassa millä minuutilla tahansa. Kävelin ripeästi tallin perälle ja ovesta ulos. Nappasin heinälästä sylillisen heinää ja heitin ne lähellä olevaan tyhjään tarhaan.

- Juuri sopivasti, sanoin hiljaa itsekseni kun käännyin ympäri. Tallin etupihalta kuului auton ääntä, joten lähdin kiertämään tallia etupihalle. Valkoinen hevosauto oli juuri parkkeerannut pihaan, ja kuskin paikalta tuli ulos minulle ennestään tuntematon nainen. Esittäydyimme ja nainen kertoi matkastaan. Matka oli sujunut ongelmitta, vaikka hän oli tullut Suomesta asti. Olin nimittäin ostanut suomenhevosen! Jo pidempiaikainen haaveni kävi toteen, kun rautias suomenhevosori asteli rauhallisesti ulos autosta.
- Tämä tässä on nyt sitten Armas, nainen sanoi ja rapsutti narun päässä olevaa oria. Armas seisoi ylväänä katsellen ympärilleen, mutta ei inahtanutkaan. Nainen kertoi orin pysyneen rauhallisena koko matkan ajan. Juttelimme hetken aikaa Armaasta ja sen suvusta, jonka jälkeen nainen ojensi riimunnarun minulle ja lähdin viemään oria tarhaan. Kun muut hevoset huomasivat uuden hevosen, alkoi hälinä. Osa tyytyi tuijottamaan pää korkealla, osa juoksteli aidan vierustaa pitkin edestakaisin, osa hirnui, ja osaa ei kiinnostanut pätkääkään. Muiden hevosten hirnuessa Armas hirnahti kerran takaisin, mutta tarhaan päästessään se suuntasi heti heinäkasalle. Se katseli muiden touhuja ja nautti heinistään.
- Tyypillinen suomenhevonen, sanoin naiselle ja nauroimme. Armas näytti kummajaiselta kiiltävien puoliveristen joukossa, mutta se ei tuntunut oria itseään haittaavan.
- Noh, onhan meillä myös friisiläinen, shire, knabstrupinhevonen ja shettiksiä, joten ehkä se sopii joukkoon, sanoin ja uskoin sanoihini. Olin varma, että Armas saisi muista kummajaisista vielä hyviä hevosystäviä.


09.01.2019 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (189 sanaa)
Talutin Armaksen maneesiin. Se oli saapunut Harmonyyn vasta eilen, mutta olin jo ihan vakuuttunut sen upeasta luonteesta. Hoitaessa se oli käyttäytynyt mallikkaasti, eikä se ottanut yhtään kierroksia tallin tammoista. Vain muutama aikaisemmin tavanneeni hevonen oli ollut yhtä rauhallinen näin nuorena.

Pyysin Armaksen käyntiin ympärilleni ja annoin sille liinasta enemmän tilaa. Juoksuttaisin orin tänään kevyesti, jotta se saisi palautua matkasta. Armas käveli rennosti, mutta reippaasti ympyrällä. Se selkeästi tiesi, mikä on homman nimi. Kävelytin sitä molempiin suuntiin muutaman kierroksen, ja sitten pyysin orin raviin. Armas ravasi rennosti välillä pärskien. Ihailin sen ravia, sillä vaikka olin tottunut puoliverisen lennokkaaseen raviin, Armaksen ravi ei ollut ollenkaan huonoa. Muutaman kierroksen jälkeen pyysin Armaksen laukkaan. Se osasi laukka-sanan ja lähti kuuliaisesti laukkaan. Sillä oli oikein hyvä laukka, ja olin onnesta soikea. Miten olinkaan osannut valita ensimmäiseksi suomenhevosekseni näin hienon hevosen?
Laukan jälkeen pyysin Armaksen käyntiin ja vaihdoimme vielä kerran suuntaa. Annoin orin ravata ensin hetken, ja otin sitten vielä vähän laukkaa vasemmalle. Olin juoksuttanut noin vartin verran, joten pyysin Armaksen käyntiin ja luokseni. Ori pysähtyi eteeni ja taputin sitä.
- Sinäpä olet oikein hieno, sanoin. Lähdimme molemmat tyytyväisinä ulos kiertämään tallin muutaman kerran ympäri loppukäynneiksi.


05.09.2021 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy | Villit koulukilpailut Rihtniemessä (629 sanaa)
Kävelimme Armaksen kanssa Rihtniemen kentällä kirpeässä syysilmassa. Olimme matkustaneet Suomeen asti nuorten hevosten kilpailuihin idylliselle maalaistallille. Meitä edeltävä ratsukko oli juuri aloittamassa rataansa, ja kohta olisi meidän vuoromme. Armas oli käyttäytynyt koko matkan ajan mallikkaasti, omaan tuttuun tapaansa. Se tuntui verryttelyssä innokkaalta mutta kuitenkin rennolta, ja pääsin vaikuttamaan siihen hyvin pienillä avuilla. Vielä ennen omaa suoritustamme tein laukannostot molempiin suuntiin pitääkseni Armaksen hereillä ja hioakseni vielä sille vaikeita nostoja käynnistä.

Ratsastin käynnissä radan sisäänkäyntiä kohti edellisen ratsukon pysähtyessä lopputervehdykseen. Armas marssi sisään itsevarmasti, ikään kuin sanoen "katsokaapas tätä" kaikille katsojille. Otin vielä vähän ravia ja laukkaa molempiin suuntiin tuomareiden viimeistellessä edellisen arviointia, jotta Armas saisi tutustua radan joka nurkkaan eikä tuijottaisi mitään radan aikana. Saimme lähtömerkin, ja ratsastin ravissa keskihalkaisijalle alkutervehdykseen. Sain pidettyä Armaksen suorana koko linjan ja pysähdyksen ajan, ja se pysähtyi hienosti tasajaloin pienillä avuilla. Tervehdyksessä hymyilin tuomarille ja olin aivan varma, että radasta tulisi hyvä.

Lähdin ratsastamaan tuttua rataa tahdikkaassa harjoitusravissa. Käänsin keskihalkaisijalta oikealle ja ratsastin kulman tarkasti samalla valmistellen keskiravia. M-kirjaimesta käänsin E:tä kohti ja annoin Armaksen lipua keskiraviin. Se lähti venyttämään askelta kuuliaisesti säilyttäen ravin rytmin. E:ssä siirryimme mutkattomasti takaisin harjoitusraviin ja jatkoimme päätyyn voltille. Voltilla korjasin hieman Armaksen keskiravissa valahtanutta ryhtiä ja taivutin sitä hieman voltin suuntaisesti. Voltin jälkeen ratsastin samanlaisen keskiravipätkän toiseen suuntaan B-H -linjalla. Armas suoritti keskiravin yhtä hyvin kuin äskenkin, mutta nyt se ei valahtanut yhtään alaspäin vaan pysyi hyvässä ryhdissä, vaikka venyttikin kaulaansa hieman eteenpäin.

Toisessa päädyssä ratsastettiin taas voltti, ja juuri kun olin kääntämässä Armasta, se loikkasi yhtäkkiä oikealle ja pyrki kääntymään tuomareita kohti. En osannut odottaa tällaista reaktiota ollenkaan, ja Armaksen ihmetellessä pelottavaa asiaa mietin itsekseni, että lähistöllä on täytynyt räjähtää vähintäänkin ydinpommi, kun Armas reagoi näin vahvasti. Pyrin jatkamaan jo pipariksi mennyttä volttia mahdollisimman normaalisti, kun huomasin paperin, joka leijaili hiljakseen tuomaripöydän takana kauemmas radan aidoista. Siinä hetkessä ymmärsin, että Armas ei ollut suinkaan pelästynyt ydinpommia, vaan tavallista paperia, joka oli ottanut ohjat omiin käsinsä ja lähtenyt karkuteille. Hieman koriseva Armas lähestyi voltin lopulla tuomarikoppia epäilevästi ja hieman jännittyneenä, ja antoi tuomareille varmasti mielenkiintoisia katseita. Pidin itseni rentona ja jatkoin ratsastamista hevosen jännittyneisyydestä huolimatta. Kolmikaarisen kiemurauran aikana Armas rauhoittui ja kehuin sitä.

Säikkyminen ei ollut sille ollenkaan tavallista, mutta tuttuun tyylinsä se rentoutui nopeasti, kun totesi paikan taas turvalliseksi. Kiemurauran jälkeen ratsastin lävistäjän ravissa niin, että keskellä siirryimme käyntiin kolmen askeleen ajaksi. Armas vilkuili hieman lähestyvää paperipäätyä, eikä suorittanut siirtymisiä ihan niin tarkasti kuin tiedän että se pystyisi ja osaisi. Se siirtyi kuitenkin käyntiin ja takaisin raviin tarpeeksi terävästi ja pienillä avuilla. Jatkoimme lävistäjältä uralle ja siirryimme C:ssä keskikäyntiin. Leijaileva paperi oli pyydystetty ja nyt sen läsnäolosta oli jäljellä enää vain muisto. Armas rentoutui täysin ja käveli pitkää, hyvää käyntiä koko pitkän sivun venyttäen kaulaansa hieman eteenpäin.

Loppurata sujui juuri niin mallikkaasti kuin alussa olin ajatellutkin. Armas ei jäänyt kyttäämään tuomaripäätyä eikä jännittynyt enää radan aikana. Rataan kuulumaton loikka ja poikittamiset söisivät varmasti suorituksen pisteitä, mutta lopputervehdyksessä olin niin ylpeä ratsustani, että en antanut niiden häiritä. Taputin hienoa hevostani vuolaasti ja annoin sille vapaat ohjat. Saimme raikuvat aplodit yleisöltä, ja Armas marssi samalla tyylillä radalta ulos kuin sisäänkin. Se pärski ja ravisti päätään tyytyväisenä.

Hoidettuani Armaksen loppuverryttelyt jätin sen Olivian käsiin hevosautolle ja lähdin hakemaan arvostelupaperia kansliasta. Silmäilin numerot nopeasti läpi ja olimme saaneet läpi radan tasaisesti kuutosia ja seiskoja, jopa muutaman kahdeksikon. Voltti oikealle oli pyöreä kolmonen, ja kiemuraurasta oli mainittu hevosen jännittyneisyys. Tuomarin kommentti "Muutoin hyvästä suorituksesta vähennettiin pisteitä tuomaripöydän kohdalla tapahtuneesta poikittamisesta ja loikkimisesta" sai minut hymähtämään. Prosentteja kertyi kuitenkin 59.615, joihin olin tässä tilanteessa hyvin tyytyväinen. Armas oli suorittanut lähestulkoon omalla parhaalla tasollaan, eikä paperi-tapaturmalle voisi enää mitään. Suoritus ei jäänyt harmittamaan eikä usko hevoseen hiipunut tippaakaan.
- Ensi kerralla vielä paremmin, sanoin hiljaa itsekseni ja lähdin takaisin hevosautolle. Kilpailut olisivat meidän osaltamme ohi, joten voisimme lähteä kotia kohti.