Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Fanni on hyvin stereotyyppinen tamma. Se käyttäytyy joko nätisti tai sotakirves takataskussa, eikä tarjolla yleensä ole välimuotoja. Käsittelijän onneksi se osaa suurimman osan ajasta käyttäytyä, mutta oikein huonoina päivinä tamman kanssa puuhailu voi aiheuttaa tukon harmaita hiuksia. Fanni ei pelkää näyttää mielipidettään, ja se onkin tunnettu kotitallissa happamasta naamastaan. Se osaa myös näykkimisen jalon taidon, mutta vaikka se saattaakin sohia takajalallaan uhkaavasti, se ei potki ihmistä. Laumassa se antaa kyllä surutta monoa kaikille silmille hyppijöille tai muuten rouvaa ärsyttäville tapauksille.

Hoitamisesta Fanni ei juuri välitä, mutta yleensä se kuitenkin sietää pakolliset lääppimiset nyrpeä ilme naamallaan. Erityisesti kiima-aikoina se saattaa olla hyvin herkkä kyljistään ja mahan alta, jolloin hoitaja saa olla erityisen varovainen niitä käsitellessään, mikäli ei halua hampaanjälkiä käsivarteensa. Fanni antaa mökötyksistään huolimatta kuitenkin suorittaa kaikki hoitotoimenpiteet kiltisti, vaikka osoittaisikin mieltään välissä. Pesut, eläinlääkärin käynnit tai kengittäjäkään eivät tammaa hetkauta, vaan ne saavat tasapuolisesti saman kohtelun kuin muutkin käsittelijät.

Ratsastaessa Fanni on mukavimmillaan, luultavimmin koska selässä istuva ratsastaja on poissa sen näkökentästä. Fanni on herkkä avuille ja tekee mitä pyydetään, mutta ei tarjoa mitään sen erikoisempaa, jos ratsastaja ei osaa pyytää. Se lähtee helposti kiemurtelemaan ja häsläämään omiaan, jos ratsastaja unohtuu matkustamaan. Fanni ei juuri osoita mieltään ratsastaessa kiima-aikoja lukuunottamatta. Silloin sitä kannattaa ratsastaa hyvin kevyellä jalalla, jotta tamma ei häiriinny kosketuksesta kylkiin. Pehmeän ja määrätietoisen ratsastajan kanssa Fannista saa kouluradallakin irti vaikka ja mitä. Esteet ja maastoilu ovat kuitenkin Fannin lempipuuhaa, ja niiden pariin päästessään se syttyy. Se voi kuumua jonkin verran, varsinkin pitkällä rata- tai maastoesteradalla. Fanni hyppää kevyesti ja varoen, sillä se ei tykkää osua esteisiin. Se on hyvin varma hyppääjä, ja antaa ratsastajalle pieniä virheitä anteeksi ihan varovaisuudestaan: esteelle kieltäessä kun saattaa vahingossa osua etummaiseen puomiin. Fanni on varovainen myös maastossa, ja pysähtyy huonossa paikassa herkemmin kuin rataesteillä. Sujuvalla radalla se on kuitenkin hyvin rohkea ja luottaa ratsastajaansa. Juuri mikään este ei sitä pelota, vaan se lähestyy tilannetta mielenkiinnolla ja korvat tötteröllä.

Kilpailupaikalla Fanni on oma itsensä pienellä näyttämisenhalulla höystettynä. Se saattaa ikäänkuin räpytellä ripsiään oreille ja sipsuttaa erityisen siivosti niiden ohi. Kiimassa se saattaa huudellakin oikein komeille pojille. Ratsastaessa se on samanlainen kuin kotona, ja yleensä unohtaa viettelytkin, ainakin oman suorituksensa ajaksi. Eihän suuren maailman edessä nyt voi itseään häpäistä, vaikka oreja olisi aidan takana rivissä. Yleisöstä Fanni syttyy, ja raikuvat aplodit saavat sen yleensä vain kiihdyttämään vauhtia.
 

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

27.12.2017 kenttävalmennus, kirjoittanut sarqquu (124 sanaa)
Tallin pihalla minua odottelikin jo Amy ja Fanni ja pääsimmekin nopsaan suuntamaan kohti maastoesterataa. Tänään meillä ei olisi kovin kauaa aikaa, joten kertaisimme vain muutamaa tammalle hieman vaikeampaa estettä ennen sen tulevia kisoja. Alashyppyä tamma oli vierastanut aina, joten suuntasimme ensinmäisenä sille. Fannista huomasi, että se hyppäsi epävarmasti kyseisen esteen, vaikka menohaluja sillä riitti. Pyysin Amya rentoutumaan selässä ja antamaan tammalle hieman enemmän tilaa. Muutaman toiston jälkeen onnistui este huomattavasti helpommin. Seuraavana suuntasimme banketille, joka tuotti ratsukolle myös välillä ongelmia Amyn sanojen perusteella. Ongelmaksi enemmänkin tällä esteellä koitui se, että vauhtia oli liikaa. Banketti oli este, joka vaati hieman keskittymistä niin hevoselta, kuin ratsastajaltakin. Muutaman toiston jälkeen en ollut täysin tyytyväinen tulokseen vieläkään, mutta aikamme oli lopussa, joten jouduimme jättämään banketti treenit seuraavalle kerralle.
 

10.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (556 sanaa)
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantaiaamu kuin maastolenkki pienessä pakkasessa? Ei mikään, joten siksi aloitimme tänään juuri sillä. Lähdimme Olivian ja Emilyn kanssa heti aamukahdeksalta päivän alkaessa valjeta tallista ratsujemme Troyan, Victorin ja Fannin kanssa. Kaikki kolme hevosta ovat jokseenkin kuumuvaa sorttia, joten maastosta olisi todennäköisesti tulossa vauhdikas. Tallipihalla kiristimme satulavyöt ja kiipesimme ratsujemme selkään: minä Fannin, Olivia Troyan ja Emily Victorin.
- Valmista? kysyin ja sain kaksi myöntävää vastausta. Lähdimme pihasta peräkanaa Emily ja Victor kärjessä. Hevoset kävelivät innoissaan reippain askelin eteenpäin. Pakkasta oli muutama aste, ja hengitys höyrysi. Auringon noustessa tulisi vähän lämpöisempi, mutta koko päiväksi oltiin luvattu pikku pakkasta. Hevoset olivat onneksi jo vähän ehtineet tottua kylmyyteen, joten ne eivät olleet enää niin pörheitä kuin ensimmäisillä pakkaskeleillä. Kukaan ratsuistamme ei tosin ole ollut kovinkaan aktiivisessa käytössä, mikä selittää reippaat askeleet.