Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Arnold oli oikein toivottu varsa ja sen emän tiineys aikaa seurattiinkin kuin haukat yhdessä tallityttöjen kanssa, sillä olihan se Amyn ensimmäinen varsa. Oikein suloinen ja pirteä varsanalku valloitti kaikki niin pienenä, kuin tänäkin päivänä. Komeaksi ja itsensä ruhtinaallisesti kantavaksi oriksi, sen käytös on myös kuin herrasmiehellä ja välillä egoakin löytyy. Ihmisiä kohtaan nöyrä, eikä tekisi pahaa kärpäsellekään. Toisten hevosten kanssa tulee pääasiassa hyvin toimeen, eikä ole mikään päällepäsmäri. Pitää huolen kuitenkin omasta asemastaan ja laittaa nenälle hyppijät ruotuun. Tammojen kanssa villiintyy välillä kuin mikäkin nuori kolli, joten taluttajan pitää olla päättäväinen, ettei se karkaa näiden luokse.
Hoidettaessa pysyy hyvin aloillaan, eikä häiritse hoitajan työtä. Nauttii harjauksesta ja hieronnoista, joten harvoin sille tulee tarve lähteä paikoiltaan minnekään. Kaikki hoitotoimenpiteet ovat Arnoldille tuttuja eli se ei niitä kummastele. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat myös ihan tuttuja hahmoja, ja rokotteet ori kestää kuin mies.

Ratsastaessa Arnold omaa hyvin liidokkaat ja korkeat askeleet. Se on helposti haltuun otettava ja pää taittuu usein jo kauniisti muotoon kun ratsastaja vähän edes kiristää ohjasta. Meno on helppo saada kauniin näköiseksi Arnoldin kanssa, sillä ori ei turhia vastustele tai ala hankalaksi. Ei ole kovasuinen, eikä myöskään liian herkkäsuinen. Kuuntelee hyvin kaikkia apuja, joten niitä on hyvä ratsastajan osata käyttää reippaasti.
Maastoon Arnold on oiva kumppani ja rennot lenkit, kuten myös hieman vauhdikkaat, onnistuvat sen kanssa ilman pelkoja. Ei ole lainkaan kovin aranpuoleinen hevonen, vaan kohtaa usein kaiken rohkeasti ratsastajan kannustamana. Esteitä hyppiessä ei omaa juuri potentiaalia ja intoa, joten on parempi pitää vain jalat maassa.
Kilpailupaikalla ori on helppo hallittava. Se ei lähde levottoman ympäristön lietsottavaksi tai ala kiukuttelemaan muille uusille hevosille. Hoitaminen on helppoa kun ori ei ala ylimääräisiä liikuskelemaan ja verryttelyissä keskittyminen menee pääasiassa kaikki ratsastajan avuille.
© Piste

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

14.12.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittajanut Piste VRL-11720 (423 sanaa)
Otin taas lempihevoseni käsittelyyn eli Arnoldin vuoro. Hain orin tarhasta, jossa se juuri viimeisteli yhdessä Winstonin kanssa aamuheiniään. Tallipihassa oli kova hulina näin maanantaiksi ja olin kerinnyt jokellella jo jonkin aikaa tallissa Julian tyttärelle, jonka hän toi tänään tallille. Lunta oli myös satanut ja aurinko alkoi paistaa. Oli ihana olla pihalla ja koiratkin hyppelehtivät lumessa innoissaan. Otin Arnoldin riimunarun päähän ja lähdin taluttamaan sitä ulos tarhasta. Winston oli jo tulossa perässä kun suljin portin sen turvan edestä.

Arnold käveli hienosti kanssani talliin, jossa laitoin sen pesupaikalle hoidettavaksi, muiden paikkojen ollessa täynnä tallityttöjä hoidettavineen. Tallissa soi menevä musiikki ja tuli aivan viikonloppufiilis siinä puhuessa muiden kanssa. Naureskelimme ja juttelimme niitä näitä ja Juliakin istuskeli jakkaralla, keinuttaen rattaita edestakaisin vieressään.
Ei mennyt kauaakaan kun olin saanut Arnoldin harjattua, se kun on hieno herra eikä mene likaamaan itseään. Satuloin sen ja pistin suitset päähän. Hain vielä hanskani ja kypärän ja irrotin sen hoitopaikalta. Julia sai vihdoin tallin rauhallisemmaksi kuin lähdimme, hän laittoi tyttärensä nukkumaan taukohuoneeseen rattaissaan ja jätti oven niin että kuulisi ja alkoi siivoamaan sen päädyn karsinoita.

Talutin Arnoldin tallipihaan ja nousin sen selkään. Bella käveli ohi Royn kanssa ja oli myös lähdössä maastoon. Päätimme nopeasti mennä tietenkin samaa matkaa ja jäin odottamaan kun hän sai itsensä orin selkään ja vyön kiristetyksi.
- Hieno poika, hän taputti Royta kaulalle istuuduttuaan selkään.
- Eiköhän mennä, sanoin hymyillen ja annoin pohkeita Winstonille. Se lähti kävelemään varmoin askelin ja Roy tuli perässä tepastellen ensin pari ravi askelta ja päästessään vierelle hidasti käyntiin. Lähdimme tallipihasta vievää tietä pois. Rupattelimme koko matkan niitä näitä, pääasiassa kouluun liittyviä juttuja. Bella oli ihanan rohkea luonteeltaan ja hallitsi hyvin Royn, josta mainitsinkin hänelle. Laukkailimme lenkillä, mutta Roy sai mennä edellä, sillä pidempien askelin vuoksi olisi pian tullut peräänajo. Poikkesimme tieltä hiekkatielle, jota menimme useamman kilometrin suoraan ja käännyimme peltojen kautta käynnissä kohti tallia oikaisten. Matka sujui joutuisasti ja saimme hevoset hieman hikeenkin.

Saapuessamme tallille takaisin, laskeuduin tallin oven edessä. Julia tuli rattaiden kanssa vastaan, oli kuulemma lähdössä kotia kohti, talli oli nyt saatu siivottua. Halasin häntä ja hän tervehti vielä Arnoldia, johon oli myös ihastunut. Sitten lähdin purkamaan pesupaikalle Arnoldin varusteita ja Bella meni laittamaan Royta pois. Huuhtaisin vielä hieman Arnoldin jalkoja, pois hiestä, jonka jälkeen puin sille loimen ja laitoin hetkeksi karsinaan ennen kuin veisin pihalle ”palelemaan”. Aurinko sinnitteli taivaalla ja keli oli aivan ihana. Bella huuhtaisi Roynkin jalat ja vei sen myös loimitettuna karsinaansa. Istuskelimme sitten hetken aikaa tallin edustalla nautiskellen säästä. Koirat toivat meille koko ajan palloa, jota heitimme vuoron perään. Myöhemmin kävimme viemässä orit takaisin pihalle vielä ja lähdimme muihin töihin.

22.12.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittajanut Piste VRL-11720 (468 sanaa)
Ihana aamu, lunta maassa, raikas ilma ja aurinko pilkottaa taivaalta. Niin kiiltävä maa ja aika-ajoin liukaskin, jonka puolesta kuistin rappusilta tultiin vauhdikkaasti alas. Onneksi ihanat tallikoirat olivat heti naamassa kiinni ja antamassa pusuja katsellen samalla minua ilmeellä ”mikä sun tuli?”. Loppu matka talliin hiekoitetulla pihalla meni onneksi rennosti ilman sen suurempia sattumia. Tallissa oli rauhallista. Tallitytöt siivoilivat innoissaan karsinoita, jutellen lakkaamatta joulusta ja kuunnellen radiosta jouluisia kappaleita. Tuli itsellekin aivan pirteä fiilis siitä ja vaihdoin hieman kuulumisia muiden kanssa ja sitten keskustelu vaihtui tavallisestikin hevosiin. Vielä ei ollut juuri alettu liikuttelemaan ketään, mutta Julia oli tosin kerinnyt lähteä ratsastamaan jo Oreota maneesiin.

- Hyvä, tokaisin hymyillen ja lähdin sitten hakemaan itsellenikin jotain ratsastettavaa. Tänään olisi vuorossa Arnold. Orilla oli juuri syntymäpäivä, joten lähdimme juhlistamaan sitä rennolle maastolenkille. Harjasin orin tallissa, samalla kun yksi tallitytöistä tuli vitsillä antamaan sanomista kun sotken juuri harjatun lattian, nauroimme vain ja hänkin lähti hakemaan jonkun hepoista liikutettavaksi. Arnold seisoi hienosti paikoillaan hoitotoimen ajan, joten kun olin saanut varusteet päälle, en voinut muuta kuin antaa sille porkkanan palan hienosta käytöksestä. Samalla kun ori nautiskeli porkkanaansa, puin itselleni kypärän ja hanskat, sekä paksumman takin vielä päälle, jonka jälkeen talutin orin tallipihaan.

Huikkasin juuri sisälle menevälle tallitytölle että lähden maastoon ja niin nousin selkään ja kiristin vyön. Lähdimme tietä pitkin ihanan lumen narskunnan säestämänä ja lintujen laulellessa ympärillä. Sää oli aivan ihana ja sopi täydellisesti maastolenkkiin. Arnold käveli rennosti minun antaessa pidempää ohjaa vielä sille. Vedimme oikein pitkät alkukäynnit, kunnes pääsimme eräälle pitkälle hiekkatie suoralle, jossa sitten otimme ravia. Ori meni oikein hienosti, vaikka nuoren orin kanssa vähän on homma aina alussa vaiheessa ja totuttelemista riitti. Taputtelin sitä alati kaulalle kehuna, ja se pärskähteli tyytyväisenä.

- Hieno poika, sanoin ja ohjastin sen suoran lopussa pienelle polulle. Olimme juuri sitä vetäneet toisen orin kanssa ja se meni mukavasti metsän poikki ja pellolle, jossa sitten sai mennä traktorin tasaamia reittejä pitkin kohti tallia. Metsässä oli hieman tarpomista, joka antoi Arnoldille hieman töitä. Tasaisella työskennellyt ori oli hieman hämmästyksissään, kuinka nyt tänne lähdettiin, mutta tasaisella askel taas normalisoitui reippaaksi ja askel oli tasaista. Taputtelin oria ja otimme pienen laukkapätkän pellolla. Maassa oli useammat kavionjäljet, joten tallitytötkin olivat ilmeisesti hoksanneet tämän reitin.

Jatkoimme tallia kohti ja vedimme pitkät loppukäynnit. Päästin jalat jalustimista ja nostin satulan ylitse, että sain vapaasti heilutella jalkojani sivuilla. Tallipiha näkyi ja olimme pian perillä, kunnes metsästä pomppasi aivan odottamatta jänis. Se loikkasi ihme kyllä meitä kohden, aivan kuin täysin tyhjästä, joten luultavasti kukaan ei ollut huomannut toisiaan. Arnoldhan siitä säikähti yhtä paljon kuin länkisääri, joka kimposi takaisin metsään kuin tykinkuula, joten mekin olimme kohta vauhdin huumassa kun ori nosti yhtäkkiä laukan. Hidastimme kuitenkin nopeasti kun Arnold huomasi myös että ei ole hätää.
Hoidin sen tallissa pian pois ja puin sille toppaloimen lämmittämään. Tarhaan se sai jäädä Winstonin kanssa, joka sitä olikin jo malttamattomana odotellut takaisin koko tunnin ajan.

23.12.2015 kouluvalmennus, kirjoittanut Sabien Van Wegberg (416 sanaa)
Olin saapunut Rêve de Hausseaan pitämään pari Pisteen varaamaa valmennusta. Toinen oli tallitytöille järjestetty ryhmävalmennus, johon osallistui 4 tallityttöä Rêven hevosille. Nyt kuitenkin pidin kouluvalmennuksen Pisteelle ja hänen orilleen Arnoldille. Arnold käveli oikein komeasti itsensä kantaen maneesiin, Pisteen taluttaessa sitä. Ulkona pyrytti lunta oikein olan takaa, joten oli järkevin pitää treenit sisätiloissa. Mitään hikistä raadantaa ei ollut tiedossa ja hommat olivat melko perus settiä, sillä Arnold oli vasta kolme vuotta täyttänyt ja huomenna olisi jouluaatto, joten Pisteen ei sitten tarvitsisi sitä huomenna välttämättä liikuttaa kun tänään ei ihan päästettäisi oria hikeen. Hankalimmat jutut jättäisimme seuraavalle kerralle siis ja nyt keskityttäisiin taivuttelemiseen ja muuhun työskentelyyn, jossa koitetaan saada hyvin orin keskittyminen selässä istujaan.

Aloitimme kunnon pitkillä alkukäynneillä. Vaihdoimme paljon kuulumisia ja niin poispäin, sillä olimme hyvin tuttuja toisillemme Pisteen kanssa ja hetkeen ei ollut tullut taas nähtyä. Kun olimme saaneet käveltyä pidemmän aikaa, aloitettiin ravaamisilla. Ensin ihan pääty-ympyröillä ja keskiympyrällä, joiden aikana huutelin antaumuksella ohjeita keskeltä, juosten myös maneesin päästä päähän seuraten homman kulkua. Harjoitukset olivat hyvin simppeleitä, joten niiden seuraaminen ei ratsukolle tuonut ongelmaa, vaikka Arnoldin taipumiset olivat hieman alkukantaiset ja niitä saimme työstää kunnolla. Kun alettiin laukkailemaan, huusin jo kovalla äänellä kaikki avut sitä mukaa kun innostuin ja asioiden mennessä väärin tai oikein, huusin vain lujempaa, kunnes aloin jo yskimään ja naureskelimme Pisteen kanssa. Helposti kaikki tehtävät suoriutuivat, eikä Arnold alkanut innostumaan liikoja, vaikka työnteko kyllä maistui. Itse sain kuitenkin rauhoittua hieman ja kävin hörppimässä puoliksi jäätyneestä vesipullostani vettä.

- Sitten jatketaan laukkaa kahdeksikolla!!! huusin taas että Piste kuuli maneesin toiseen päähän ja homma aloitettiin. Laukanvaihtojen kanssa sai kunnolla työskennellä Piste, sekä Arnold. Homma ei meinannut aluksi sujua ja olin jo toivoni menettäneenä juonut koko vesipullon, jättäen jälkeeni vain pullon, jossa enää meni edestakaisin iso jääklimppi. Yhtäkkiä kuitenkin ori ymmärsi ja vaihtoi laukan. Olin aivan liekeissä keskellä ja Piste naureskeli selässä minulle. – Hienoa!! karjaisin, kun yksi kokonainen kahdeksikko meni täydellisesti. Otimme ravissa vielä kiemurauria, joissa ori taipui jo aivan ammattilaisen lailla. Sen liikkeet olivat kauniit ja liidokkaat, enkä löytänyt mitään moitittavaa. Aloitimme piakkoin jo lopettelemaan. Ori ei tullut aivan hikeen, mutta pärskähteli tyytyväisesti saadessaan pidempää ohjaa. Kävin laittamassa ratsastusloimen orille kun Piste pysähtyi keskihalkaisijalle. Loppukäynnit saivat olla oikein pitkät ja Piste pitikin siitä hyvin huolen. Kehuin ratsukkoa oikein kunnolla loppua kohden ja kävelin vierellä, taas vaihtaen ajatuksia ja mielipiteitä Pisteen kanssa.

Oikein onnistuneen treenin jälkeen lähdin vielä Pisteen kanssa tallin, jossa autoin laittamaan orin tarhauskuntoon. Loimitimme sen ihanan värisellä sinisellä loimella, joka sopi sen päälle kuin nakutettu. Nyt sain lähteä viettämään rauhallista iltaa, paketoiden lapsille joululahjoja!

24.12.2015 kouluvalmennus, kirjoittanut Jasmin (204 sanaa)
Pitkään aikaan en ole päässyt kouluratsukkoa valmentamaan, mutta tänään oli sitten Pisteen ja le Rêve Arnoldin valmennus. Aloiteltiin ihan vaan perussiirtymisillä, käynnistä raviin ja ravista käyntii, pysähdyksestä raviin ja ravista pysähdykseen. Kun ori oli mielestäni tarpeeksi hereillä niin aloiteltiin vaativammat tehtävät.

Alussa mentiin pitkä sivu koottua laukkaa ja laukattiin ihan lyhyen sivun keskelle, josta käännyttiin maneesin keskelle. Keskellä tehtiin ensin 5 perättäistä laukan vaihtoa ja toisella kerralla, kun tultiin keskelle niin 9 perättäistä laukanvaihtoa. Ori esitti hienoja laukan vaihtoja ja Pistekkin ratsasti hyvin. Vähän enemmän saisi nojata taakse, nyt meinasi välissä tulla vähän etukenoon.
Laukanvaihtojen jälkeen tuli pitkällä sivulla mennä ensin passagea ja siirtä siirtyä piaffeen. Piaffea oli tarkoitus ottaa 13 askelta, mutta 14 tuli eikä se nyt niin haittaa, koska passagessa jatkettiin eteenpäin ja sitten uusi yritys sen 13 piaffe askeleen kanssa. Tällä kertaa tuli se 13 ja päästiin jatkamaan. Seuraava tavoite oli 15 askelta piaffea. Se onnistui ja hyvin menivät mielestäni myös siirtymiset passagesta piaffeen ja piaffesta passageen. Arnoldkin näytti ihan pitävän tästä kouluratsastuksesta, että mitään pakkopullaa tämä erilaisten liikkeiden tekeminen ei todellakaan sille ole. Kuolaintuntuma oli Pisteellä pehmeä ja kädet olivat todella tasaiset eli ainakaan mistään sahaamisesta ei ole kyse, kun hevonen menee kauniisti muodossa. Ja oikeanlainen peräänantokin tämän jo todistaa.

25.12.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittajanut Piste VRL-11720 (Julia van Dorenin, Rêve de Haussean tallitytön, näkökulmasta) (248 sanaa)
Ajoin tallipihaan uudella valkoisella autollani, nyt oli merkkinä audi, kun vanha bmw:n romu oli irtisanonut itsensä, mutta se ei enää haitannut. Aviomies oli tyytyväisenä itse lähtenyt töihin kun ei tarvinnut tästä eteenpäin kuskata minua mihinkään. Tallipihassa parkkeerasin samalle paikalle mihin aina parkkeerasin ennenkin, vaikka nyt olikin ollut taukoa.

Tapasin tallissa Pisteen, jonka kanssa vaihdoin pitkät kuulumiset, halit ja sen sellaiset. Hän oli iloinen nähdessään minut, mutta oli kiireissään kaiken kanssa että emme kauaa kerinnyt keskustelemaan. Olin hieman pihalla kaikesta ja hevosiakin oli vaihtunut. Olin aivan surullinen Empire of Lacsporin menetyksestä lähipäivinä, mutta se on elämää. Piste kuitenkin ohjasi minut hoitamaan Arnoldia, tuota komeaa koulupuolen tulevaisuuden lupausta, johon kyllä ensimmäisen 10 minuutin tutustumisen jälkeen rakastuin täysin. Tämän herrasmiehen kanssa oli ilo toimia ja hoitaa, eikä tarvinnut juuri murehtia varsamaista käytöstäkään. Taputtelin sitä vähän väliä kaulalle ja olin aivan haltioissani kun sain sen kiiltävän puhtaaksi. Kävin hakemassa sen varusteet ja kun ne oli puettuna Arnoldille, hain vielä hanskat ja kypärän ja lähdin pihalle treenailemaan. Ilma oli hieman painostava, mutta elin toivossa ettei sataisi. Ratsastelimme koulukentällä, jossa oli ihana pitkästä aikaa mennä. Tauon jälkeen oli kuitenkin lihakset huonossa kunnossa ja kävimme vain perusjuttuja tunnin ajan, jonka jälkeen vein orin talliin ja riisuin sen varusteet. Hienosti meni treeni ja Arnold oli oikein sopiva hevonen palauttelemaan minua takaisin tähän arkeen.
Kun Arnold oli takaisin tarhassa sadeloimi päällään, menin jutustelemaan muiden tyttöjen kanssa ja muistelemaan vanhoja aikoja ja keskustelemaan nykyajan menosta. Monet olivat uusia tuttavuuksia, mutta se ei haitannut lainkaan, todella mukavia kaikki!

24.08.2016 päiväkirjamerkintä, kirjoittajanut Piste VRL-11720 (112 sanaa)
Niin kuin parilla muullakin hevosella, Arnoldilla oli tänään arviointipäivä. Ori oli todella komeana kun se tuli yhden tallitytön käsittelystä, joka oli sen harjannut kiiltäväksi, letittänyt harjan ja selvittänyt hännän. Toinen toistaan upeampi ori saapui tallista ja sai olla ylpeä Rêven ori tarjonnasta. Onneksi tilaisuus järjestettiin kuitenkin tallilla, sillä muualle lähtiessä oriit olisivat voineet alkaa sotkemaan itseään herkästi jo matkalla trailerissa.

Arvostelu ei sujunut kovin mallikkaasti, vaan muut oriit selvästi saivat Arnoldin tunteet kuumenemaan ja sen luonteesta ei tämän vuoksi tullut juurikaan pisteitä. Julia sai tapella sen kanssa kehässä kun ori jopa yhdessä kohtaa uhkasi loikata takasilleen, kuitenkin ori tuli esitettyä parhaimmalla tavalla kun sen tässä tilanteessa kykeni. Premier–palkinto tuli ja sitä odotettiinkin.