Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Feli on perusluonteeltaan hyvin lempeä ja ystävällinen, mutta osaa myös olla tammamaiseen tyyliin kärttyinen varsinkin kiima-aikoina. Se ei kuitenkaan pure tai potki ihmistä, mutta tarhakavereilleen se antaa kyllä palautetta jos ne käyvät sen hermoille. Yleensä Feli on kuitenkin oikea nallekarhu, joka kiipeäisi syliin asti rapsutettavaksi jos pääsisi.

Hoitaessa Feli seisoo nätisti aloillaan ja nauttii huomiosta. Sitä eivät hoitotoimenpiteet hetkauta, vaan sen kanssa onnistuu kaikki yleensä täysin mutkitta. Mahan alta Feli on hyvin herkkä, joten siihen koskiessa tulee olla erityisen varovainen. Feli antaa kyllä koskea, mutta liian kovista otteista se alkaa yleensä potkimaan taaksepäin ikään kuin sanoakseen, että nyt riittää. Samasta syystä se saattaa polkea jalkaa ja luimia satulavyötä kiristäessä, erityisesti kiima-aikoina.

Ratsastaessa Feli on herkkä avuille ja hyvin kuuliainen, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Se tekee siltä pyydetyt asiat nätisti ja omalla parhaalla tasollaan, mutta ei tee mitään pyytämättä. Se tarvitseekin siis herkkyydestään huolimatta taitavan ratsastajan, joka osaa tuoda sen kyvyt esiin. Ratsastajan tulee olla myös tarpeeksi hellävarainen, sillä kovista otteista Feli jännittyy ja lopettaa yrittämisen. Esteillä Feli on hyvin ratsastettavissa ja hyppää kevyesti ja varoen. Se ei yleensä juuri pudottele puomeja, vaan yrittää aina kaikkensa ratsastajan eteen. Oikein huonosta paikasta se ennemmin kieltää, kuin hyppää esteen sekaan. Feli on uusintaradalle oikein kätevä peli, sillä sen ratsastettavuus pysyy täydellisenä vauhdista huolimatta. Sen kanssa onkin helppo tehdä erittäin pieniä teitä, kiitää esteiden välissä ja selvittää korkeat pystytkin hipauksetta.

Kilpailupaikalla Feli on oma itsensä, joskin oikein kiireisissä paikoissa pienellä jännityksellä varustettuna. Kovasta hälinästä ja metelistä tamma saattaa jännittyä, mutta rentoutuu kyllä tuttujen ihmisten kanssa ja hälinän rauhoittuessa. Feli on täysin samanlailla ratsastettavissa niin kisapaikalla kuin kotonakin, sillä pieni jännittyneisyys ei vaikuta ratsastettavuuteen juurikaan. Ennemminkin se saattaa näkyä levottomuutena niissä tilanteissa, joissa Feli normaalisti nuokkuisi puoliunessa.

Sukutaulu

19.12.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (367 sanaa)
"Kävelyttäisitkö Elliä sen aikaa, niin vaihdetaan taas radan jälkeen" sanoin Emilylle kun vaihdoimme ohjia saksalaisen kilpailukeskuksen verryttelyalueella. Emily oli kävelyttänyt Feliä pitääkseen sen lihakset lämpiminä sillä aikaa, kun lämmittelimme Ellin kanssa rataa varten. Olin verrytellyt Felillä jo aikaisemmin, ja nyt olisi tositoimien aika: olimme nimittäin seuraavina vuorossa. Emily punttasi minut Felin selkään ja taputin uljasta mustaa ratsuani. Feli oli tapansa mukaan käyttäytynyt koko kisareissun mallikkaasti, ja olin erityisen ylpeä siitä tänään, kun se malttoi rentoutua täysin ison kilpailukeskuksen hälinässä. Omilla kasvateilla kilpaileminen oli siitä palkitsevaa, kun hevosten edistymisen pääsi näkemään lähietäisyydeltä.

Yleisön aplodit ja kuuluttajan ääni herättivät minut ajatuksistani, kun edellinen ratsukko selvisi maaliin asti. Portti radalle aukaistiin ja kävelimme Felin kanssa rauhassa radalle. Kertasin vielä rataa nopeasti samalla tervehtien tuomareita. Ravasimme kentän ympäri odotellessamme lähtömerkkiä, ja sen saatuamme nostin laukan. Feli tuntui tänään hyvältä, ja laukkasi rytmikästä, etenevää laukkaa korvat höröllä kohti ensimmäistä estettä. Selvitimme ensimmäisen pystyn ongelmitta, ja jatkoimme samaa laukkaa kulmaa kohti. Kiersimme valtavan korkealta näyttävän pystyesteen ja jatkoimme vinosti kakkosesteelle, joka oli puolestaan valtava okseri. Patistin Feliä hieman eteenpäin ja lensimme okserin yli. Kolmosesteelle oli vino linja, joten ratsastin hieman lähemmäs seinää ja sitten suoraan pystylle. Ratamestari ei ollut säästellyt vaikeustasossa, sillä tämäkin este oli maksimikorkeudessaan heti ison okserin jälkeen. Tälle esteelle jouduin puolestaan lyhentämään laukkaa, mutta onnekseni se ei ollut Felin kanssa mikään ongelma. Selvitimme kolmosesteen kevyesti, jatkoimme kaarteeseen ja siitä kolmoissarjalle. Ensimmäinen osa oli pysty, ja kaksi viimeistä isoja oksereita. Feli hyppäsi kaikki esteet kevyesti ja venyi hienosti myös viimeiselle okserille, jonne jäi hieman pitkä väli. Viimeisen esteen jälkeen taputin hienoa tammaani nopeasti, kun vaihdoin laukan ja jatkoimme seuraavalle esteelle. Feli tuntui koko radan ajan innokkaalta, mutta pysyi silti kuuliaisena ja teki siltä pyytämäni asiat viipymättä.

Toiseksi viimeisenä radalla oli toinen sarja, jossa oli kaksi osaa. Ensimmäisenä oli okseri, jonka Feli selvitti kevyesti, ja sitten kaksi laukka-askelta, joiden aikana kokosin laukkaa pystylle sopivaksi. Feli kokosi hienosti ja hyppäsi korkean pystyn yli ongelmitta. Viimeisenä oli vielä okseri, jonne etenimme Felin kanssa isoa laukkaa. Selvitimme viimeisenkin esteen ongelmitta ja yleisö repesi raikuviin aplodeihin. Taputin Feliä sen jatkaessa isoa laukkaa seinänvierustaa pitkin. Jarrutin raviin ja lopuksi käyntiin seuraavan ratsukon saapuessa radalle, ja taputin tyytyväisenä pärskivää Feliä lisää. Tällaisella radalla olimme varmasti ansainneet paikan uusintaan.


25.06.2019 estevalmennus, kirjoittanut Gabi (206 sanaa)
Päivän toisessa valmennuksessa oli Amylla hevosenaan upea musta tamma Feli. Opastin ratsukon ensin alkulämmittelyihin kussakin askellajissa. Olin laittanut yhteen kulmaukseen muutaman ravipuomin viuhkan muotoon, joka sai Felin valpastumaan entisestään. Kun Feli vaikutti lämmenneeltä ohjeistin Amya tulemaan jumppasarjaa, jossa aluksi oli puomeja ja matalia esteitä. Nostelin korkeutta pikku hiljaa, kunnes Feli alkoi liikkua vetreästi sekä vaikutti selkeästi valmiilta hyppäämään korkeampaa rataa. Jo heti alkuverryttelyn aikana Feli kuunteli todella hienosti Amyn apuja, se liikkui upeasti ja keveästi. Ratsukon yhteistyö sujui heti alkuun moitteettomasti.

Pääsimme siirtymään itse valmennuksen sisältöön, johon kuului tällä kertaa erikoisesteitä. Olin kasannut radalle muunmuassa muurin, vesiesteen sekä tottelevaisuuseste. Lisäksi radassa oli myös tavan pystyesteitä ja oksereita. Radan korkeus oli 160cm, mikä on Felin oma kisataso. Päästin Amyn radalle ja seurasin ensimmäisen kierroksen vähin äänin. Feli meni todella reippaasti jokaiselle esteelle, myös tottelevaisuuseste jossa oli hieman erikoinen viritelmä ”pelotteena” sujui erinomaisesti. Vauhtia tuntui toisinaan olevan hieman liikaa, jonka vuoksi askeleet eivät meinanneet mahtua yhteen esteiden väleissä. Paneuduimme siis pidätteiden antoihin aina kun vauhti alkoi nousta hieman liian korkealle. Feli otti kaikki mahdolliset avut vastaan ja hyppäsi kuuliaisesti jokaisella kierroksella kaikki esteet. Ratsukko näytti todella hyvältä yhdessä. Amylle annoin tulevaisuutta varten ohjeeksi huomioida pidätteet, jottei päästä hevosta ryntäämään liian kovalla vauhdilla esteille. Annoin ratsukon suorittaa loppuverryttelyn itsenäisesti.