Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

"Evli"

Sukutaulu

13.04.2019 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (372 sanaa)
Syntymäpäiväni aamuna vedin ohuen takin päälleni eteisessä ja lähdin ulos viileään kevätaamuun. Matkalla talliin C tuli minua vastaan naukuen, ja hölkkäsi sitten rinnallani loppumatkan sisälle talliin. Jokainen aamutalli keväällä oli lähes poikkeuksetta jännittävä, sillä tallissa oli aina useita tiineitä tammoja, jotka saattaisivat varsoa koska tahansa. Siksi olin kieltäytynyt mieheni tarjoutuessa tekemään aamutallin puolestani. En halua jäädä yhdenkään kasvattini ensihetkistä paitsi. Ensimmäiseksi annoin edelleen vierelläni kiehnäävälle C:lle sen aamuruoan, jonka jälkeen kävin hakemassa heinälästä ensimmäisen valmiiksi täytetyn heinäkärryn. Lähdin tottuneesti jakamaan heiniä järjestyksessä karsina kerrallaan. Silmäilin samalla hevosten kunnon silmämääräisesti, ja tiineiden tammojen kohdalla tarkistin karsinoiden pimeimmätkin kulmat vastasyntyneiden varsojen varalta.

"Ei varsaa, vieläkään", sanoin hiljaa Olivialle, joka oli muuttunut varsinaisen kiukkuiseksi mammaksi tiineyden loppupuolella. Olimme kaikki innoissamme Olivian varsasta, muun muassa siksi että kukaan ei enää jaksanut tamman kiukkuilua. Jatkoin eteenpäin seuraavaan karsinaan, jossa majaili toinen tiine tamma, Rosi. Heitin sille heinät ja tihrustin karsinan pohjaa. Huokaisin hämmästyksestä huomatessani tumman möykyn karsinan perällä. Astuin sisään karsinaan Rosin keskittyessä heiniinsä ja kävelin hitaasti sen taakse. Karsinan perällä makasi tumma, lähes musta varsa, joka oli vielä märkä. Rosi kääntyi ympäri suu täynnä heinää, ja haistoi varsaansa. Syötyään suunsa tyhjäksi se alkoi nuolla varsaa puhtaaksi.

"Orivarsa", hihkaisin hiljaa hymyni levitessä. Sillä oli kaunis, alaspäin kapeneva piirto aina otsalta turvalle asti ja sukat kolmessa jalassa. Varsa oli melko isokokoinen ja pitkäjalkainen, olihan sen isä Benton 174cm korkea. Rosikaan ei ole mikään pieni, joten varsasta olisi tulossa iso, ja hieno kuin mikä. Jätin Rosin ja varsan rauhaan tämän alkaessa nousta ylös. Jaoin loput heinät ripeästi ja petyin hieman jokaisen tiineen tamman karsinalla, josta ei löytynyt varsaa. Mikäpä olisikaan sen parempi syntymäpäivälahja kasvattajalle kuin useampi varsa samana päivänä.

Heinien ja aamuruokien jaon jälkeen palasin ihailemaan Rosin varsaa, joka oli jalkeilla. Sen sukutaulun ensimmäiset kaksi polvea ovat kaikki omia hevosiani, ja isänisänä on silmäteräni, jo edesmennyt Brandon. Varsa oli selkeästi sen jälkeläinen merkkiensä, kokonsa ja jäntevyytensä takia. Kun tallityöntekijät Olivia ja Emilia tulivat seitsemäksi töihin ja alkoivat viemään hevosia ulos, lähdin itse takaisin sisälle aamupalalle ennen ensimmäisiä ratsastuksia. Matkalla sisälle pohdin jo varsan tulevaisuutta. Tunne siitä, että varsasta tulisi vielä jotain suurta - vähintäänkin uusi silmäteräni - vahvistui joka hetki. Sisälle päästessäni kaivoin tulevia varsoja varten kerätyn nimilistan esille.
"Everglow: upea nimi upealle varsalle", ajattelin ja vedin nimen yli listalta.