Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Doni on hyvin ystävällinen ja utelias ori. Se on erittäin luotettava ja sen kanssa pärjäävät aloittelevatkin hevostelijat. Se on hyvin ruunamainen ori, jossa orimaisuus saattaa näkyä yleensä vain keväisin pienenä levottomuutena ja energisyytenä. Doni usein tervehtii tuttuja ihmisiä ja hevosia pienellä hirnahduksella. Se tulee aina tarhasta innoissaan vastaan, sillä se tietää, että ihmisten kanssa pääsee tekemään jotakin kivaa. Doni rakastaa huomiota ja hellyyttä, ja se usein painaa päänsä ihmisen syliin rapsutettavaksi.

Hoitaessa Doni seisoo rauhassa aloillaan ja nauttii huomiosta. Se seisoisi puunattavana maailman tappiin asti ihmetellen ympäristön tapahtumia ja välillä rennosti torkkuen. Sen kanssa ei ole ongelmia myöskään eläinlääkärin tai kengittäjän kanssa. Varusteetkin se antaa laittaa mutkitta. Doni tunnistaa kuljetussuojat, ja ne nähdessään se saattaa kuopia tai alkaa liikuskelemaan innoissaan. Uteliaana hevosena se on elementissään vieraillessaan uusissa paikoissa kilpailuissa tai muissa tapahtumissa.

Ratsastaessa Doni on erittäin miellyttämisenhaluinen ja herkkä avuille. Se antaa jokaisella ratsastuskerralla kaikkensa, ja syttyy kehuista. Taitavan ratsastajan kanssa Doni liikkuu minimaalisilla avuilla. Se on hyvin kuuliainen myös ajaessa, ja sen kanssa onnistuvat sekä nopeat tarkkuuskokeet että tarkat koulukokeet. Esteillä se on hyvin varma hyppääjä ja tarkka jaloistaan. Se ei hermostu ratsastajan virheistä eikä kiellä herkästi. Isommilla esteillä se saattaa vähän innostua, mutta pysyy kuitenkin täysin hallinnassa. Maastossa Doni on varma ja se toimiikin hyvin vetohevosena.
Kilpailuissa Doni on rauhallinen, oma itsensä. Se ei stressaannu suurestakaan yleisöstä tai hevosmäärästä, vaan seuraa ympäristön tapahtumia mielenkiinnolla. Ratsastaessa se on kilpailupaikallakin hyvin miellyttävä, sillä keskittyessään se ei jää tiirailemaan kentän ulkopuolisia tapahtumia, vaan kuuntelee täysin ratsastajaa. Palkintojenjaossa Doni seisoo ylväänä paikoillaan, sillä ruusukkeen saadessaan se tietää, että kohta sille taputetaan. Yleisön suosionosoitukset saavat Donin innostumaan, eivätkä ylimääräiset loikat kunniakierroksella ole sille mitenkään kummallisia.

Hoito-ohjeet ◦ Tarhassa ja laitumella Armaksen, Clayn ja Jinxin kanssa ◦ Heinät neljä kertaa päivässä ◦ Kovan treenin jälkeen jalkojen kylmäys ◦ Kesällä ulos ötökkämyrkkyä ◦ Klipataan tarvittaessa talvella Varusteet ◦ Klipattuna tallissa pakkasella talliloimi ◦ Kovalla tuulella tai sateella tarhaan sadeloimi, pakkasella toppaloimi ◦ Ratsastaessa suitset nivel- tai kankikuolaimella, koulusatula ja suojat kaikkiin jalkoihin ◦ Esteillä nivelsuitset, estesatula ja suojat kaikkiin jalkoihin ◦ Koulukilpailuissa suojien sijaan pintelit

Sukutaulu

22.07.2017 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy | Yöttömän yön vaellus Piilovuoressa (276 sanaa)
Istuin pienen hevosautomme ratissa ja etsin kuumeisesti oikeaa risteystä. Suomalaiset pienet tiet ja niiden risteykset, jotka oli tehty lähes mahdottomaksi löytää. Olin päässyt unohtamaan sen erämaafiiliksen, joka etelässä syntyneelle ja kasvaneelle tulee hänen päästessään Lappiin. Olin lukenut heinäkuun alussa Piilovuoressa järjestettävästä yöttömän yön vaelluksesta, joka herätti mielenkiintoni heti. Ennen sen tarkempaa suunnittelua tai pohdiskelua olin jo ehtinyt ilmoittautua vaellukselle Donin kanssa. Matkamme Suomeen kesti kolme päivää, ja kaiken toivon mukaan vaellus olisi matkan arvoinen.

Löysin viimein oikean risteyksen ja käännyin heikkatielle. Pian saavuin Piilovuoren tallin pihaan, joka oli täynnä muita hevosautoja ja trailereita. Pihalla olevista hevosista päätellen olimme Donin kanssa varmasti kulkeneet pisimmän matkan tallille: suurin osa hevosista oli nimittäin suomenhevosia! Pysäköin hevosauton muiden autojen ja trailereiden väliin ja tervehdin kaikkia lähettyvillä olevia. Kaikilla oli kädet täynnä työtä hevosten valmistelemisessa vaellusta varten. Menin itsekin Donin luokse ja otin sen ulos autosta. Onnekseni se oli syönyt, juonut ja nukkunut koko matkan ajan hyvin, ja uskoin että selviäisimme vaelluksesta mallikkaasti.

Muutamaa tuntia myöhemmin istuimme kaikki ratsujemme satuloissa tallipihalla. Kaiken kaikkiaan hevosia oli 22. Mukana oli suomenhevosia, täysiverisiä ja eri rotuisia lännenhevosia, ja yritimme järjestää sekalaista seurakuntaamme jonkinlaiseen jonoon. Doni oli virkeä ja innokkaan oloinen, mutta herrasmiehenä se käyttäytyi esimerkillisesti. Se seisoi omalla paikallaan jonossa ylväänä, pitkä harja miehekkäästi letitettynä pois tieltä. Olin jättänyt sen otsatukan letittämättä siinä toivossa, että se suojaisi orin silmiä ja päätä ötököiltä.

Matkan alku sujui rauhallisesti lähes hiljaisuudessa. Kävelimme reipasta tahtia, ja hevoset olivat innoissaan. Satulat narisivat, ja kaikki nauttivat Lapin kauniista luonnosta ja hevosista täysin rinnoin. Vaelluksen edetessä ratsastajat innostuivat jutustelemaan niitä näitä, ja tunnelma oli mahtava. Vielä tunnelmaakin mahtavampaa oli laukkapätkä pellon reunaa pitkin auringon lähestyessä taivaanrantaa. Tästä tulisi vielä unohtumaton vaellus.