Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Cole on erittäin ystävällinen ori, sellainen kaikkien kaveri. Yleensä joka tilanteessa loistavat käytöstapansa se on perinyt vanhemmiltaan. Cole on hyvin ruunamainen eikä osoita oreille tyypillisiä piirteitä juuri ollenkaan, kevään ensimmäisiä kiima-aikoja lukuunottamatta. Silloin se saattaa innostua tammoista ja olla tavallista virkeämpi, unohtaa syödä maksimissaan joka toisen suullisen heinää ja hieman esiintyä tammoille. Se on kuitenkin herramies eikä häiriköi tammoja enempää kuin on tarpeellista. Tarhakaverinsa kanssa Cole on kuin paita ja peppu: orit löytää poikkeuksetta aina samalta heinäkasalta, vaikka molemmille olisi tarjolla omat. Cole on hyvin lempeä myös ihmisten kanssa ja rakastaa rapsutuksia ja halimista. Se onkin hyvin hellyydenkipeä ja vaatikiin yleensä pienen rapsutustuokion hoidettaessa.
Hoitaessa Cole seisoo kiltisti aloillaan nauttien huomiosta täysin rinnoin. Se on juuri sellainen hevonen, jota voi puunata käytävällä toista tuntia ilman, että se liikahtaa sinä aikana kertaakaan. Mikään hoitotoimenpide ei ole sille ongelma. Jokaisen hevosen kauhut, eli eläinlääkärit ja kengittäjät, ovat Colelle ennemminkin loistava tilaisuus ylimääräiselle rapsutustuokiolle.

Ratsastaessa Cole on ennemminkin laiskahko kuin taskuraketti. Pyydettäessä se tekee hommansa rehellisesti, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Osaavan ratsastajan alla se taitaa GP-tason asiat helposti. Liian kovilla tai epäselvillä avuilla Colesta saa jännittyneen ja sulkeutuneen ratsun, joka suorittaa parhaansa mukaan miellyttääkseen ratsastajaa. Parhaimpiin tuloksiin sen kanssa pääsee, kun ratsastaa sopivassa suhteessa pehmeästi mutta napakasti. Esteitä Cole hyppää mielellään, kunhan tehtävät pysyvät tarpeeksi yksinkertaisina. Colen itsevarmuus kärsii puomien pudottamisesta kovan kolauksen, jolloin se saattaa alkaa kieltämään tai esittämään mitä kummallisimpia loikkia. Maastossa Cole on muiden hevosten kanssa rohkea eikä säiky juuri mitään. Yksin se saattaa kytätä pelottavia asioita, mutta tutun ratsastajan kanssa se uskaltaa kyllä ohittaa ne: joko varovasti astellen tai vähän vauhdikkaammin.

Kilpailupaikalla Cole tutkailee ympäristöä mielenkiinnolla ja tutustuu parhaansa mukaan uusiin ystäviin, olivat ne sitten toisia hevosia, ihmisiä tai muita eläimiä. Se ei juuri stressaa matkustamisesta ja osaa rentoutua vieraissa paikoissa. Se on myös helppo lastattava ja matkustaa nätisti. Kilpailutilanteessa Cole on usein samanlainen ratsastaa kuin kotonakin. Se saattaa vähän kytätä pelottavia asioita, mutta ei yleensä anna niiden häiritä sen enempää. Jos ratsastaja jännittää oikein kovasti, se saattaa tarttua Coleen jolloin sekin jännittyy ja saattaa säikkyä tavallista enemmän. Parhaimmillaan Cole esiintyy rennosti ja letkeästi huomiosta nauttien.
 

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

28.11.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (530 sanaa)
Oli keskiviikkoiltapäivä ja ulkona oli jo pimeää, kun talutin Colea kohti maneesia. Olin laittanut sille koulusatulan, kanget ja pintelitkin, sillä päivän viimeiseen ratsastukseen piti toki panostaa. Cole on ollut jonkin aikaa jo kevyemmällä käytöllä kilpailu-uransa jälkeen, joten oli aika ottaa rankempi koulutreeni pitkän tauon jälkeen. Olin ratsastanut aiemmin jo viisi hevosta, mutta Colen ratsastus mahtui vielä päiväjärjestykseen. Saapuessamme maneesiin talutin Colen keskelle, jossa oli jakkara. Kiristin satulavyötä muutaman reiän verran ja kiipesin satulaan. Pyytäessäni Colen liikkeelle se pärskähti tyytyväisenä ja pureskeli kankikuolainta suussaan. Kai se aavisti, että se pääsisi vähän töihin pienen tauon jälkeen.

Muutaman kierroksen alkukäyntien jälkeen otin nivelohjan tuntumalle. Jätin kankiohjan vapaaksi Colen kaulalle, sillä en halunnut ottaa sitä heti käyttöön. Aloitin ratsastuksen normaalisti Colea herättelemällä, sillä se tuntui melko jäykältä ja hitaalta. Tein paljon ympyröitä ja pysähdyksiä, avotaivutusta ja väistöjä. Pikkuhiljaa Cole alkoi lämmetä, ja se alkoi käyttämään itseään paremmin.
Otin myös kankiohjan käsiini, mutta jätin sen vielä melko löysäksi. Jatkoin lämmittelyä ravissa, ja heti alussa Cole tarjosi rentoa, mutta etenevää ravia. Tein samoja juttuja kuin äskenkin, ja niiden lisäksi paljon ympyröitä. Katsoin samalla, että Cole oli suoralla uralla oikeasti suora, sillä se jää helposti mutkalle esimerkiksi ympyrän jälkeen. Molempiin suuntiin muutaman kierroksen ravattuamme siirryin melko nopeasti varsinaiseen työskentelyyn.

Jatkoin ravissa, ja tein sulkutaivutusta ensin uralla, ja sitten lävistäjällä molempiin suuntiin. Tätäkään ei tarvinnut tehdä kauaa, sillä Cole toimi yllättävän hyvin eikä se oikeastaan tarvinnut sen kummempaa harjoitusta kouluratsastusliikkeiden kanssa. Sulkutaivutuksien jälkeen siirryin laukkaan. Aloitin kokoamalla ja pidentämällä laukkaa, ja sen jälkeen teimme sulkutaivutuksia laukassa samalla tavalla kuin ravissa. Myös laukassa sulut sujuivat hyvin, ja Cole malttoi koota laukkaa nopeasti ja kuuliaisesti. Ratsastus tuntui helpolta, Cole reagoi jo pieniin apuihin ja peilistä näytti siltä, että olisin itse vain istunut kyydissä.

En työstänyt laukkaa kauaa, sillä Cole ei ole enää samassa kunnossa kuin mitä se kilpaillessaan oli. Annoin sen kävellä hetken vapain ohjin. Sen suu oli jo aivan kuolassa ja se venytti kaulaansa pitkälle alas. Välikäyntien jälkeen keräsin taas ohjat käteeni ja jatkoimme käynnissä. Pyysin vähän kootumpaa käyntiä, ja Cole malttoi lyhentää muotoa painamatta kuitenkaan leukaansa liian taakse. Se käytti itseään jo hyvin ja oli mukavan herkkä avuille. Ero verryttelyyn oli suuri. Tein muutaman takaosakäännöksen neliön muotoisella uralla, ja koska Cole oli niin hyvä, käännökset onnistuivat hyvin. En jäänyt tekemään niitä kovinkaan kauaa, vaan siirsin Colen raviin ja annoin sille pidempää ohjaa. Se sai venyttää päätä ja kaulaa kunnolla alaspäin ravissa molempiin suuntiin. Näin lopussa Cole oli täysin rento ja ravasi oikein leppoisaa, mutta ilmavaa ravia.

Reilun viiden minuutin ravien jälkeen jarrutin Colen käyntiin ja annoin sille vapaat ohjat. Taputtaessani sen kaulaa huomasin, että se oli hionnut jonkin verran. Kävelimme noin kymmenen minuutin loppukäynnit maneesissa, joiden jälkeen pysäytin Colen ja hyppäsin sen selästä alas. Matkalla talliin sammutin maneesista valot, sillä kukaan ei enää ratsastaisi tänään. Tallissa ei ollut ketään, sillä kaikki hevoset olivat ulkona ja tallityöntekijät jakamassa niille heiniä. Talutin Colen hoitopaikalle ja riisuin siltä varusteet. Se jäi paikoilleen seisomaan vapaana, kun lähdin viemään sen varusteita satulahuoneeseen. Takaisin tullessani toin sille porkkanan, ja siirryin riisumaan sen pintelit. Vaihdoin pintelit kylmäysletkuihin, ja veden alkaessa valua aloin käärimään pinteleitä. Heitin Colelle vielä kuivatusloimen ja siivoilin tallissa sillä aikaa, kun ori seisoi käytävällä kylmäyksessä. Kylmäyksen jälkeen talutin sen karsinaansa syömään iltapäiväheiniä.