Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Nelli on erittäin lempeä ja rauhallinen tamma. Se on vähän sellainen kaikkien kaveri, joka tulee toimeen niin tallikissan kuin ventovieraidenkin kanssa. Nelli ei ole juuri ollenkaan tammamainen, vaan hörisee aina kaikille hevoskavereilleen ja tutuille ihmisille. Se luottaa ihmisiin paljon, ja pelästyessäänkin se yleensä rauhoittuu heti. Laumassa se ei ole alistuva eikä dominoivakaan, ja rapsuttelee vuorotellen kaikkien kanssa.

Hoitaessa Nelli yleensä joko torkkuu tai hamuilee turvallaan milloin mitäkin. Tylsistyessään se saattaa tutkia ja lopulta kaataa lähellä olevia tavaroita, mutta ei yleensä liiku askeltakaan mihinkään suuntaan. Se seisoo paikallaan tasan niin kauan kun sitä hoidetaan, oli se sitten 5 tai 50 minuuttia. Nelli nauttii kunnon harjauksesta, ja osoittaa kyllä nauttivansa, jos hoitaja onnistuu löytämään makean kohdan. Nellin kanssa ei ole ongelmia kengityksessä, pesussa, lastaamisessa tai muissa vastaavissa toimenpiteissä. Vaikka sitä jännittäisikin joku uusi asia, tutun ihmisen kanssa se uskaltautuu mihin vain.

Ratsastaessa Nelli unohtuu helposti haahuilemaan "puoliteholla", jos ratsastaja ei muista ratsastaa jokaista askelta. Päättäväisen ratsastajan kanssa Nelli antaa parastaan ja haluaa miellyttää. Se tekee asiat yleensä juuri eikä melkein niinkuin pyydetään. Hypätessä Nelliltä harvoin puuttuu eteenpäinpyrkimystä. Se antaa esteradalla yhtä lailla kaikkensa, mutta ratsastajan kannalta pienemmälläkin panostuksella. Nelli on varovainen hyppääjä eikä yleensä hipaisekaan puomeja.

Kilpailuradalle päästessään Nelli syttyy ja terävöityy. Siellä se toimii pienemmillä avuilla kuin kotona, mutta saattaa myös jännittyä melko helposti. Nelli nauttii esiintymisestä, mutta häiriintyy kovasta metelistä tai sekaannuksista esimerkiksi verryttelyssä. Kouluradalla Nelli ei kuitenkaan karkaa avuilta, vaan jännittyessään sen ratsastettavuus ja liikkeet eivät välttämättä pääse parhaiten esille. Esteradalla jännittyneisyys näkyy herkemmällä kieltämisellä. Rentona ja keskittyneenä Nelli on oiva kisakaveri, jonka kanssa on helppo yltää hyviin suorituksiin. Muuten kisapaikoilla se ottaa melko rauhallisesti, ja tutustuisi mielellään kaikkiin uusiin ihmisiin ja toisiin hevosiin.

Sukutaulu

03.01.2023 kouluvalmennus, kirjoittanut Jaana (756 sanaa)
Olin lupautunut tänään pitämään Amylle ja Caramellalle, eli tutummin Nellille, valmennuksen Hollannin matkani aikana. Amy oli kertonut tamman ongelman olevan sen puolitehoisuus ja toivoi saavansa vinkkejä siihen, miten hevosen saisi herkemmäksi avuille ja pysymään skarppina radalla.
Saavuin Harmony Sporthorsesin pihalle hyvin sateisissa merkeissä ja olimme sopineet alun perin pitävämme valmennuksen ulkona kentällä, mutta Amy oli laittanut viestiä, että menisi maneesiin huonon sään takia. Suuntasin siis kulkuni maneesiin ja siellähän ratsukko oli jo kävelemässä. Keskustelimme lisää ratsukon työskentelytavoista ja siitä, millaisia molemmat olivat. Samalla suunnittelin vielä lisää valmennuksen kulkua, vaikka jonkinlainen idea minulla jo olikin.

Ilmoitin, että aloitamme saman tien laukassa, kunhan ratsukko olisi kävellyt kymmenisen minuuttia. Käskin Amya nostamaan tammalla laukan ja antaa sen laukata eteen reippaasti pitkää sivua, mutta kulmissa ja lyhyillä sivuilla taas mennä normaalia laikkaa. Tällä pyrittiin herättelemään eteenpäinpyrkimystä ja rentoutta.
Aluksi Nelli ei meinannut edetä pitkällä sivulla, mutta Amy kannusti hyvin tammaa reippaampaan laukkaan.
”Istu rennosti mukana! Rapsuttele kaulaa molemmin käsin ja jalka rennoksi” huikkasin. Kulmassa Nelli pudotti raville ja heilautti päätään, kun ratsastaja pyysi sitä nostamaan laukan uudelleen.
”Ei, kun se laukka nousee NYT! Napakka merkki pohkeella ja raipalla vähän tehostat”, ohjeistin ja laukka nousi uudelleen hyvin, jolloin käskin rentouttaa jalat.
”Noin ja sitten annat mennä sen toiseen päätyyn asti”. Seuraavalla lyhyellä sivulla reippaasta normaaliin laukkaan vaihto onnistui ja laukka lähti hyvin rullaamaan lyhyen sivun jälkeen eteen.

Temmon vaihteluita tehtiin viitisen minuuttia ja Nelli vaikutti jo ihan kivasti heränneeltä tähän päivään, jonka jälkeen aloitettiin työskentely ravi-laukka -siirtymin, jotka tehtiin myös suoralla uralla.
”Nopeita, teräviä vaihtoja. Viisi askelta ravia, viisi askelta laukkaa pitkällä sivulla”, ohjeistin ja Amy teki työtä käskettyä. Nelli alkoi kuuntelemaan ratsastajaansa hyvin ja ratsastaja kehui hevostaan hyvin onnistuneista siirtymistä.
”Eihän se nyt aivan mahdoton ole”, naurahdin ja jatkoin: ”ota seuraavaksi lyhyen sivun keskellä ravista seis ja peruuta neljä askelta, jonka jälkeen reipas ravi”.
”Mä tykkään ite alottaa aina laukassa vähän ”laiskempien” hevosten kanssa ja antaa niiden alkuun mennä sitä tahtia, kun ne haluaa. Sit voi alkaa säätelemään siinä laukassa ja kun siinä toimii, niin ne on sen verran hereillä, että helpompi alkaa tekemään siirtymiä myös muissa askellajeissa. Nopeet siirtymiset on kans parhaimpia ja se raippa, se on merkinantoväline ja sitä voi ja saa käyttää”, selitin samalla, kun ratsukko teki ohjeistettua tehtävää.

Kun tamma oli saatu heräteltyä, sai ratsukko kävellä välikäynnit, mutta edelleen Nellin piti kävellä reippaasti, eikä jäädä haaveilemaan. Oli sen askellus jo reippaampaa, kuin alkukäyntien aikaan!
Välikäyntien jälkeen aloitettiin tekemään sitten vaativan A:n radalla vaadittuja asioita. Edelleen oli tarkoitus pitää liikkeet lyhyinä ja nopeina, jolloin tamma ei ehtisi kyllästyä, vaan jäisi odottamaan enemmänkin, että mitäs seuraavaksi.
”Tee avoa vasemmalle viisi askelta ja päästä se sen jälkeen suoristumaan, jonka jälkeen vaihdat sulkuun taas viideksi askeleeksi ja vuorottele näitä pitkä sivu”, ohjeistin ja Amyhan totteli. Nelli ei ehtinyt tylsistyä näiden aikana, kun koko ajan tapahtui jotain ja se joutui olemaan niin sanotusti hereillä. Käskin ratsukkoa tekemään samaa vielä toisen pitkän sivun ja tällä välin tein pituushalkaisijalle kolme porttia.

”Noniin, seuraavaksi nostat kootun laukan, käännät Nellin pituushalkaisijalle ja ekan portin kohdalla koottu käynti. Siitä seuraavan portin kohdalla keskiravi ja viimeisellä portilla taas koottu laukka. Saa suorittaa!” huikkasin toisessa päässä maneesia olevalle ratsukolle ja sieltähän nousi oikein nätti koottu laukka.
”Terävämpi siirtymä! Käännä siitä puolivoltti takaisin uralle ja uudestaan!” käskin laukka-käynti-siirtymässä. Amy käänsi ratsunsa reippaasti uudelleen tehtävälle.
”Valmistele se siirtymä, istu, hengitä syvään ja jää”, neuvoin ja tästä seurasi hyvä siirtymä.
”Noin! Sitten seuraavaksi keskiravi. Odottava istunta, hengitä ulos ja anna mennä, NOIN! HYVÄ!” kehuin ja myös ravista laukkaan siirtyminen oli terävä ja reipas. Pituushalkaisijan siirtymätehtävää tehtiin vielä pari kertaa ja vaihdettiin taas tehtävää.

”Jatketaan edelleen pituushalkaisijalla, mutta tällä kertaa laukanvaihto joka 4. askeleella, mutta välillä käännätkin sen puolivoltille joko laukanvaihdon jälkeen tai sen sijaan ja kierrät takaisin alkuun”, neuvoin ja ratsukko aloitti tehtävän. Nellin vaihdot olivat reippaat ja siitä alkoi näkemään selvästi, että se odotti mitä ratsastaja pyytää seuraavaksi. Koska olimme tehneet useita asioita lyhyitä aikoja, ei se oikein osannut edes tarjota mitään, vaan kuunteli mitä Amy siltä pyytää.

”Otetaan loppuun vielä laukanvaihtoja joka askeleella tuo ensimmäisen ja toisen portin väli, jonka jälkeen annat sen vaan laukata”, sanoin ja kehuin vielä ratsukkoa. Hyvinhän heillä menee, kunhan vain ei anna Nellin vaipua tylsyyteen, josta sitten seuraakin passiivisuus. Tällä hetkellä keskittyisin ehkä enemmän siihen, että hevosen saa liikkumaan reippaasti ja sitten tekisin lyhyissä pätkissä radalla vaadittavia asioita vaatien siltä pikkuhiljaa pitempää suoritusta, vaikka kyseessä onkin jo kokenut tamma, mutta joskus pitää palata aivan alkuun, että saadaan homma taas toimimaan uudelleen. Suosittelin Amylle myös, että voisi tamman kanssa tehdä uusiakin juttuja mielenvirkistykseksi ja keskittyä pitämään treenit lyhyehköinä, jotta Nellillä riittää mielenkiinto tehdä töitä.


10.08.2023 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (457 sanaa)
Kävelimme Nellin kanssa tilan lähimaastossa kulkevaa metsäpolkua takaisin tallille päin. Olin pyytänyt Emilyä pukemaan sille estevarusteet, sillä tänään olisi luvassa kavalettitreeniä, jota olimme aikaisemmin päivällä järjestäneet nuorille hevosille. Tällainen kokenut esteratsukin hyötyisi kavalettijumpasta ja ennen kaikkea nauttisi siitä huimasti. Nellin kävellessä rennosti polkua seuraten mietin sen jo päättynyttä kisauraa ja sitä, kuinka hienosti se olikaan aina muuntautunut fiinistä kouluhevosesta räjähtävään esteratsuun kisoista toisiin. Tänään se pääsisi tekemään samaa.

Kentälle saavuttuani huikkasin treenejään päätteleville Olivialle ja Emilylle, minkä hevosen ottaisin seuraavaksi ratsastettavaksi. Keräilin ohjia tuntumalle ja pyysin Nellin raviin naisten ratsastaessa kentältä ulos ratsuja vaihtamaan. Nelli tuntui tänään rennolta ja letkeältä, mutta kuitenkin myös sopivan menevältä tulevaa treeniä ajatellen. Kentän toisen päädyn kulmiin oli asetettu uran sisäpuolelle sekä ravi- että laukkamittaiset kolmen kavaletin sarjat, joissa oli innarivälit. Kavalettien sisäpuolella oli vielä kaareva rivi ravipuomeja, jotka ylitimme Nellin kanssa muutaman kerran. Kiemurtelin kenttää ympäri jokaiseen ilmansuuntaan tempoa ja suuntaa vaihdellen puomeja unohtamatta. Nelli pärskähteli tasaisin väliajoin tyytyväisenä: ravipuomit olivat sille tänään sekä helppoja että mieleisiä. Ravitreenin lopuksi tulimme vielä muutaman kerran toisessa kulmassa olevat kaarevat kavaletit, jotka oli nostettu matalimmalle korkeudelle. Nelli suoriutui ns. korotetuista puomeistakin ongelmitta, ja venyi puomeja kolistelematta väleihin hienosti.

Ravitreenin jälkeen päätin ratsastaa hetken käyntiä, antamatta Nellille kuitenkaan täysin vapaita ohjia. Usein lepokäynnit saavat sen vain tahmeaksi, joten niiden sijaan tein temponvaihteluita sekä väistöjä käynnissä ja annoin Nellin venyttää kaulaansa aavistuksen pidemmäksi. Muutama kierros riitti, sillä Nelli pysyi käynnissäkin hyvin avuilla ja oli kuuliainen myös väistöissä. Muistin kehua tänään tavallistakin hienommin suorittavaa tammaa, joka otti kehut vastaan ylpeänä. Lyhyen käyntitreenin jälkeen nostin vasemman laukan, ja ratsastin laukkaa aktiiviseksi ennen puomeja.

Kentän toisessa päädyssä oli pääty-ympyrälle vierekkäin asetetut puomi ja kavaletti, jossa tarkoituksena oli tehdä isompi ympyrä kavaletille ja pienempi ympyrä puomille. Tulimme Nellin kanssa aluksi puomin muutamaan kertaan niin, että emme olleet koko aikaa ympyrällä vaan kiersimme ympäri kenttää käyden välillä puomilla. Keskityin laukan aktiivisena mutta tarpeeksi koottuna pitämiseen samalla, kun ratsastin erilaisia etäisyyksiä puomille. Jatkoin samaa kavaletilla, ja parin hypyn jälkeen jäimme pääty-ympyrälle ylittääksemme yksittäisen kavaletin vielä muutaman kerran molempiin suuntiin. Nelli oli terävä avuille ja ratsastus tuntui hyvin helpolta, niin kuin sen parhaimmillaan kuuluukin. Kehuin tammaa lisää ja päätin lopettaa treenin toisessa päädyssä olevalla kavalettisarjalla. Nelli oli heti ensimmäisestä yrityksestä asti hyvin hereillä ja selvitti korkeimmilleen nostetut kavaletit hyvässä tahdissa sekä tasapainossa. Tulimme kavaletit vain kaksi kertaa molempiin suuntiin, sillä halusin lopettaa treenin kun hevonen tuntui hyvältä.

Lopuksi ravailimme rennosti kenttää ympäri ja annoin Nellin venyttää kaulaansa pidemmäksi. Olivia ja Emily saapuivat kentälle seuraavien ratsujensa kanssa, ja kiemurtelimme Nellin kanssa heidän sekä puomien ympärillä ravissa. Nelli pärski edelleen tasaisin väliajoin tyytyväisenä ja venytti kaulaansa pitkälle eteen ja alas. Olin erittäin tyytyväinen treeniin ja Nelliin, joka oli nyt selkeästi parhaimmillaan ratsastettavuudeltaan. Lopulta jarrutin tamman käyntiin ja jäimme kentälle kävelemään loppukäyntejä Olivian ja Emilyn seuraksi.