Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Bea on hyvin ihmisrakas ja lempeä tamma. Se rakastaa rapsutuksia ja huomiota, mikä tekee siitä hyvän kisahevosen. Bean kanssa tulevat toimeen varmasti kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin. Se luottaa ihmisiin paljon, eikä yleensä pelkää tai säiky juuri mitään. Sen voisi antaa vaikka pikkulasten käsittelyyn, koska se ei ikinä potki tai pure, ja tottelee käsittelijäänsä aina kiltisti.
Hoitaessa Bea seisoo nätisti aloillaan ja nauttii huomiosta. Sitä ei haittaa hierontakoneet, eläinlääkäri tai vesi, tärkeintä on, että se saa olla huomion keskipiste. Pitkän hoitotuokion aikana se saattaa jopa nukahtaa. Sille onkin helppoa väsätä tarkempaa keskittymistä vaativia asioita, kuten kisasykeröitä tai pinteleitä. Taluttaessa Bea seuraa perässä kuin koira, ja se menee myös traileriin reippaasti.

Kun satula otetaan esille, Bea tietää, että nyt se pääsee töihin. Sillä on loppumaton työmotivaatio ja se haluaa miellyttää ratsastajaa tekemällä aina parhaansa. Se on herkkä ratsastaa ja toimii pienimmilläkin avuilla. Sillä on tasaiset askellajit ja sen selässä onkin suhteellisen helppoa istua isossakin ravissa. Bea osaa jos jonkinlaiset koulukiemurat ja osaisikin varmaan tehdä ja suorittaa kür-ohjelman ihan itsekseen. Esteradalla tamma ei niinkään loista, sillä sen tarkkuus ja herkkyys kostautuvat helposti, jos virheitä sattuu. Sen kanssa saakin olla tarkkana hypätessä, sillä pienikin virhe voi johtaa kieltoon. Maastossa Bea rakastaa olla kärkihevosena. Se johtaa joukkoa pää pystyssä ja valppaana, tarkistaen tasaisin väliajoin, että kaikki ovat vielä mukana.
Kilpailupaikalla Bea osaa käyttäytyä yhtä fiksusti kuin kotonakin, vaikka paikalla olisi paljonkin muita hevosia ja hälinää. Se ei stressaa matkustamisesta eivätkä vieraat hevoset häiritse sitä, joten se on ratsastettaessakin oma itsensä. Kun tulee sen vuoro näyttää taitonsa tuomareille, se terävöityy entisestään ja sulkee ulkomaailman kouluaitojen ulkopuolelle.
 

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

13.12.2015 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (481 sanaa)
Kävelimme Bean kanssa Harmonyn tallipihalla kohti pienempää kenttää. Olin pukenut sille koulusatulan ja kankisuitset, ja koska olin oikein reippaalla tuulella, laitoin sille vielä valkoiset pintelitkin kaikkiin jalkoihin. Olimme juuri käyneet kävelemässä maastossa, joten kentälle päästessämme pääsimme heti aloittamaan työt. Onneksi maastossa ei ollut kuraista, muuten vaivannäköni pinteleiden suhteen olisi mennyt hukkaan. Aurinko paistoi eikä taivaalla näkynyt juuri pilviä, joten sää oli mitä parhain pieneen koulutreeniin. Olin jo aamulla päättänyt, mitä harjoittelisimme tänään, joten minun ei tarvinut jäädä kentälle pyörimään ja miettimään mitä tekisimme.

Aloitin ravissa, hakien vuorotellen lisätympää ja kootumpaa ravia samalla isoja ympyröitä tehden. Ihan tavallinen alkuverryttely siis. Heti alussa Bea tuntui yhteistyöhaluiselta ja sopivan energiseltä, joten minulla oli sellainen tunne, että tänään voisimme saada jotain aikaan. Lämmittelimme ravissa vielä toiseenkin suuntaan, ja Bea alkoi pehmetä ja rentoutua kunnolla. Ravien jälkeen nostin laukan, ja laukkasin muutaman kierroksen molempiin suuntiin reippaampaa laukkaa pikkuisen löysemmin ohjin. Annoin Bean venyttää kaulaansa alemmas, vaikkei se kootussa muodossa ollut alkuraveissakaan. Bea selvästi nautti saadessaan laukata aluksi rennosti, sillä se pärski tasaisin väliajoin eikä ollut yhtään jännittynyt.

Rennon laukan jälkeen jarrutin käyntiin, lyhensin ohjia ja hain Beaa kootumpaan muotoon. Varmistin muutamalla väistöllä, että se oli hereillä ja reagoi apuihini terävästi, sillä muuten seuraavista tehtävistä ei tulisi mitään. Sitten nostin taas laukan, ja jäin aluksi toiseen päätyyn ympyrälle. Kokosin laukkaa lähes piruettilaukaksi, ja se onnistuikin tosi kivasti. Bea lyhensi laukkaa hyvin, malttoi pysyä tahdissa eikä jännittynyt, kuten yleensä kootussa laukassa. Sille koottu laukka on vaikeampaa kuin pitkä, reipas laukka, joka on kouluratsastuksen kannalta ehkä huonokin asia.
Jatkoin laukkaa edelleen samalla ympyrällä, mutta toiseen suuntaan. Vasemmalle Bea oli pikkuisen huonompi, se ei malttanut koota niin hyvin kuin oikealle eikä tahti pysynyt samana koko aikaa. Seuraavaksi siirryin uralle, mutta lyhyet sivut ratsastin pari metriä uran sisäpuolella. Aloin tekemään laukkapiruetin molempien lyhyiden sivujen keskelle. Ensimmäiset kaksi menivät ihan pipariksi, aluksi Bea ei ymmärtänyt mitä siltä pyysin ja sitten koko piruetti oli ohi kolmella askeleella. Kolmas kerta sujui jo paremmin, tosin vauhtia oli liikaa eli pyörimme ympäri kuin karusellissa. Jatkoin piruettien tekemistä, ja sain ratsastettua muutaman hyvän piruetin molempiin suuntiin. Ongelmana oli se, että ensin Bea kääntyi pohkeesta liian vähän, ja voimakkaammalla avulla se kääntyi liikaa.

Oikealle piruetit sujuivat selkeästi paremmin. Tein vielä muutaman laukkasulun molempiin suuntiin, vaikka niissä meillä ei yleensä ole juuri ongelmia. Ehkä juuri siksi sain ajatuksen tehdä muutaman, jotta hevoselle jäisi hyvä mieli laukkatyöskentelystä. Lopuksi tein vielä ravissa muutaman sulun, ja Bea malttoi keskittyä niihin vielä hyvin, vaikka työstinkin laukkaa ja piruetteja melko kauan. Sulut onnistuivat hyvin suunnasta riippumatta, ja lopuksi annoin Bean ravata taas pidemmällä ohjalla. Rentojen ravien jälkeen kävelimme noin 10 minuuttia vapain ohjin kentällä, ennen kuin ratsastin pois kentältä kohti tallia.
Tallissa riisuin Bealta varusteet ja laitoin sen jalkoihin kylmäävää linimenttiä ennen kuin vein sen ulos. Tarhoissa olevat hevoset muuttuivat levottomiksi saapuessamme Bean kanssa sen tarhalle, mistä muistin, ​että oli päiväheinien aika. Vietyäni Bean ulos jaoin kaikille hevosille heinät tarhoihin, ennen kuin menin siivoamaan tallin.

16.02.2017 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (619 sanaa)
Oli kaunis aamu, kun kävelin auringon noustessa talliin antamaan hevosille aamuruokia. Tänään oli kouluratsastuksen vuoro, sillä olin aikaisempina päivinä käynyt estevalmennuksissa ja hypännyt itsekseni kaikilla tallin hevosilla. Jakaessani hevosille ruokia suunnittelin, mitä tekisimme muutaman kouluhevoseni kanssa. Tällä hetkellä Harmonyn tallista löytyy viisi kouluratsastukseen painottuvaa hevosta, jotka ratsastaisin kaikki tänään. Ensimmäisenä vuorossa olisi kuitenkin Bea. Se on vasta viimeaikoina päässyt lopettamaan kilpailu-uransa, joten varsinaisia treenejä ei olisi luvassa sen kanssa. Jaettuani ruuat hevosille annoin Bealle kasan heinää, laitoin ohutkarvaisimmille ja paleleville hevosille loimet ja vein ne kaksi kerrallaan tarhaan. Pian talli tyhjentyi hevosista, mutta urakka ei ollut vielä siinäkään. Aloin jakamaan ulos viedyille hevosille heiniä, ja ne juoksentelivat ja jahtasivat toisiaan kuin luullen, että vain portilla ensimmäisenä odottava saisi heiniä. Heinien jaon jälkeen palasin talliin Bean luo, ja huokaisin helpotuksesta nähdessäni tallityöntekijän kottikärryn ja talikon kanssa. Olin unohtanut, ettei minun tarvinut siivota tänään itse yhtään karsinaa.

Hain Bean karsinastaan käytävälle, ja aloin harjaamaan sitä. Se ei ollut likainen, koska sen karsinassa on purupohja. Ne onneksi lähtevät helpolla - ihan tavallisella harjaamisella. Putsasin Bean kaviot ja selvitin sen harjan ja hännän takuista - sen torkkuessa käytävällä lepuuttaen toista takajalkaansa. Kun hain sen satulan ja suitset, se heräsi ja valpastui heti. En laittanut sille tänään kankisuitsia, sillä suunnitelmissani oli ratsastaa rennosti. Kun Bea oli valmis, kävin vaihtamassa kenkäni ratsastussaappaisiin ja pipon kypärään. Kun olin itsekin valmis, talutin Bean ulos ja nousin sen selkään. Kävimme kiertämässä lyhyen lenkin maastossa alkukäynneiksi, ja Bea selvästi nautti auringosta ja keväisestä ilmasta. Palattuamme tallille päätin kuitenkin ratsastaa maneesissa, koska molemmat kentät näyttivät kovilta ja jäisiltä.

Maneesissa oli muutama este, mutta emme antaneet niiden haitata ratsastusta. Keräsin ohjat käteen ja siirryimme raviin. Ravailimme Bean kanssa maneesia ympäri molempiin suuntiin, rennosti ja pitkässä muodossa. Bea liikkui hyvin eteen ja vaikka menimmekin rennosti, se käytti silti selkäänsä ja takajalkojaan kunnolla. Kääntelin Beaa paljon, teimme ympyröitä ja kiemuroita esteiden välissä ja uralla, ja ratsastin välillä yhden sivun hieman uran sisäpuolella. Bea pärski silloin tällöin tyytyväisenä, eikä se ollut yhtään jännittynyt. Se varmaankin aisti jo tallissa, että tänään ei tarvitsisi ottaa työntekoa ihan niin vakavasti.
Ravien jälkeen nostin laukan. Laukkasimme rennosti pitkää ja etenevää laukkaa melko matalassa muodossa. Annoin Bean venyttää kaulaansa kunnolla eteen ja alas. Vaihdoin suuntaa laukassa ja olin itsekin vähän yllättynyt, kun sain tehtyä puhtaan laukanvaihdon näinkin matalassa muodossa. Kiemurtelimme esteiden välissä ja Bea vaikutti tyytyväiseltä rentoon työskentelyyn. Jarrutin laukasta käyntiin, ja hullu ajatus saavutti mieleni. Mitä jos hyppäisimme vähän?

Hyppäsin Bean selästä alas, ja laskin maneesissa olevia esteitä 50-80cm korkeiksi. Siellä oli yksi okseri, yksi kaksiosainen sarja ja kaksi pystyestettä. Kun esteet olivat sopivan korkuisia, nousin takaisin Bean kyytiin ja siirryin raviin. Nyt en antanutkaan Bean venyttää kaulaansa alas, vaan ratsastin "tavallisessa" muodossa. Ravasimme reipasta ravia muutaman kierroksen esteitä kierrellen, ennen kuin nostin laukan. Otin pitkän lähestymisen kaikista pienimmälle esteelle, joka oli noin 50cm korkea pystyeste. Bea ei ymmärtänyt ollenkaan, että ohjasin sen oikeasti esteelle, ja hyppäsi puoli metriä korkeammalta kuin olisi tarvinut. Se pärskäisi tyytyväisenä esteen jälkeen, ja se sai laukkaansa vähän lisää vauhtia. Tulin saman esteen vielä uudestaan, ja sitten vähän isomman pystyn. Hyppäsimme myös okserin ja sarjan, ja vielä kerran isomman pystyesteen, ennen kuin siirryin laukasta käyntiin ja taputin Beaa. Annoin sille löysät ohjat, ja jatkoin sen kehumista. Se hyppäsi kaikki esteet korkealta, ettei se varmasti osuisi puomeihin, malttoi kuunnella loppuun asti apujani eikä epäröinyt kertaakaan.

Kävelimme loppukäynnit maneesissa ennen kuin ratsastin ulos ja tallin oven eteen. Hyppäsin Bean selästä alas ja taputin sitä. Tallissa otin siltä varusteet pois ja tein sille ämpärillisen melassivettä, jonka se joi tyytyväisenä käytävällä. Laitoin sille ohuen ulkoloimen ja se sai vielä porkkanan ennen ulosmenoa. Tarhoilla Bean tarhakaverit jo odottivat sitä, ja päästin tamman tarhaansa jatkamaan heinien parissa. Oli seuraavan kouluhevosen vuoro, ja nappasinkin viereisestä tarhasta mukaani Bean nuoremman varsan, Bay Bluen.