Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Atte on hyvin lempeä ja rauhallinen ori, sellainen lungi "kaikki käy" -tyyppi. Yleensä se käyttäytyy tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisesti, eikä turhia hötkyile tammojen tai muidenkaan perään. Se katselee maailmaa vanhan herrasmiehen viisaalla katseella, vaikka ei ole vielä edes kahdenkymmenen ikävuoden lähimaillakaan. Atte ei ole erityisen hellyydenkipeä, vaan viihtyy ennemmin omissa oloissaan kuin jatkuvasti lääpittävänä. Se kuitenkin nauttii satunnaisista rapsutteluhetkistä ihmisen kanssa esimerkiksi harjauksen yhteydessä, ja rapsuttaa varmasti takaisinkin.

Hoitaessa Atte seisoo visusti paikoillaan ja yleensä nuokkuu. Sitä eivät erilaiset hoitotoimenpiteet - klippauksesta pesuun tai kengittäjän käynteihin - hetkauta. Orin suuren koon vuoksi sitä hoitaessa saattaa tarvita jakkaraa tai muuta apuvälinettä, jota voi onneksi käyttää Aten seurassa huoletta. Se ei varmasti siirry jakkaran vierestä mihinkään tai kaada jakkaraa liikuskelullaan. Taluttaessa Atte seuraa kuuliaisesti taluttajaa ja pysyttelee nätisti taluttajan vieressä. Sillä on paha tapa napsia matkan varrelta syötävää, ja huolimattoman taluttajan se saattaa jopa vetää kanssaan lähimmälle ruohotupsulle. Päättäväisen taluttajan kanssa Atte kävelee kuitenkin nätisti ja lähtee ruohotupsultakin kiltisti pyydettäessä.

Sileällä ratsastaessa Atte saattaa olla välillä liiankin lungi, ja vaatii hieman eteenpäin patistelua liikkuakseen hyvin. Työnteon makuun päästessään se on miellyttävä ratsastettava, sillä se on hyvin kuuliainen ja antaa kaikkensa. Esteillä Atte syttyy, ja innostuessaan siitä löytyy usein liikaakin vauhtia. Atte on nuoresta asti hypännyt hyvällä tekniikalla, ja estetreeneissä onkin sen kanssa keskitytty enemmänkin rauhoittumiseen ja kokoaviin tehtäviin vauhdin sijaan. Treenit sen kanssa kannattaakin pitää verrattain lyhyinä, sillä mitä enemmän Atte pääsee hyppäämään, sitä enemmän se kuumuu ja ratsastettavuus kärsii. Kun sen saa pidettyä tarpeeksi rauhallisena, se on hyvin ratsastettavissa esteiden välissä ja hyppää mitä tahansa kevyesti. Maastossa Atte on oma rauhallinen itsensä, joskin pitkillä laukkapätkillä se saattaa vähän innostua. Se pysyy kuitenkin hyvin hallinnassa, vaikka vauhtia olisikin ratsastajan mielestä hieman liikaa.

Kilpailupaikalla Atte on samanlainen kuin kotonakin, eikä se juuri stressaa muuttuvia ympäristöjä tai vieraita hevosia. Se saattaa olla hieman äänekkäämpi ja muuten vähän esiintyä toisille hevosille, mutta pääasiassa se on oma itsensä. Atte nauttii päästessään radalle ja saattaa viskellä päätään innostuksissaan. Rauhallisena pysyessään sen kanssa on helppo ratsastaa puhdas rata, sillä se ei juuri tiputtele puomeja ja lähtee hyppyyn vaikeistakin paikoista. Uusintaradalla Atesta löytyy kyllä vauhtia, mutta sen kanssa saa olla hieman varuillaan, jotta kierrokset eivät nouse liikaa. Muuten pienten teiden ratsastamisen voi unohtaa.
 

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

20.01.2018 estevalmennus, kirjoittanut Penelopeia (216 sanaa)
Atte niminen suuri ja ryhdikäs ruunikko oli alkuverryttelyssä melko energinen, ja tuntuikin ensimmäiset minuutit lähinnä juoksevan ratsastajan apujen läpi. Jouduimmekin melko paljon rajoittamaan sen menohaluja runsaiden siirtymisten ja tarvittaessa volttityöskentelyn avulla. Kun verryttelimme laukkaa otimme muutamia pätkiä jolloin Atte sai liikkua reippaasti eteen, mutta ori palautui spurttipätkistä melko huonosti ja jäi sen jälkeen puskemaan kädelle ja vastustelemaan pidätteitä. Verryttelyhypyissä samat ongelmat korostuivat, kontrollin ollessa orin suurin ongelma. Hyppytekniikka sillä oli hallussa, eivätkä itse esteet olleet se varsinainen kompastuskivi. Jouduimmekin melko kauan etsimään sitä pidätteiden kultaista keskitietä, jossa pidätteet menisivät läpi mutta eivät olisi niin vahvoja että ori vetäisi niistä herneen nenään. Hyppäsimme tänään lähinnä suhteutettua linjaa ja kolmen esteen pysty-pysty-okseri sarjaa, joten kontrolli oli esteiden välillä erityisen tärkeää. Ensimmäisillä hyppykerroilla ori lähtikin aivan liikaa eteen, ja hypyt ajautuivat todella pohjaan ratsastajan ollessa vaikeuksissa pidätteiden läpisaamisen kanssa. Yrityskertojen myötä saimme tehtävää kuitenkin joka kerralla paremmaksi. Tulimmekin radan pätkän muutaman kerran tahallaan hyvin kootussa laukassa, jotta ori oppisi ettei esteille tarvinnut joka kerta rynnätä kuin päätön kana. Ratsastajan omalla istunnalla oli suuri vaikutus oriin, joten kun ratsastaja pääsi istumaan suorana syvälle satulaan ei orin vauhtikaan lähtenyt kiihtymään aivan niin hallitsemattomaksi. Viimeisellä hyppykerralla puomit olivat 140cm korkeuden tuntumilla, mikä oli aivan riittävä korkeus tälle päivälle. Viimeiset hypyt saimmekin onnistumaan oikein hyvässä tahdissa ja tasapainossa, joten lopetimme valmennuksen hyvillä mielin.

02.04.2022 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (461 sanaa)
Kävelimme Aten kanssa keväisessä auringonpaisteessa Harmonyn pihatietä maastopolkuja kohti. Olin lähtenyt maastoon ilman satulaa, vain ohut villaviltti Aten selkää lämmittämässä. Vaikka aurinko paistoikin kirkkaalta taivaalta, varjoisissa kohdissa lämpötila oli edelleen pakkasen puolella enkä halunnut jäädyttää Attea klipatussa karvassaan. Lunta ei kovin paljoa koko talvena ollutkaan, mutta enää siitä ei ollut juuri jälkeäkään. Kävelimme rentoa, mutta kuitenkin aktiivista käyntiä puolipitkin ohjin tien laitaa pitkin. Pihatiellä ei päiväsaikaan juuri liikkunut autoja, ja tarkoituksena oli mennä metsään sellaisille poluille, jonne ei autolla pääsisikään. Atte oli tapansa mukaan torkkunut sen aikaa, kun harjasin sen läpikotaisin ja puhdistin kaviot. Suitsien laitossa se malttoi avata silmänsä siksi aikaa, kun pyysin sitä avaamaan suunsa. Sitten se painoi päänsä uudelleen alas ja ummisti silmänsä siksi aikaa, kun laitoin suitsien remmit kiinni ja kypärän päähäni. Pienten päiväunien jälkeen sillä oli uutta energiaa tallustaa maastossa kevyt lenkki.

Pian olimme jo pihatien päässä, josta jatkoimme hieman isompaa hiekkatietä eteenpäin kohti metsää. Hiljaista oli tälläkin tiellä, eikä yksikään auto ajanut ohi muutaman sadan metrin matkalla metsäpolun reunaan. Käännyimme Aten kanssa tieltä alas polulle, joka kiemurtelisi parin kilometrin verran metsässä ja tulisi sitten leveämmälle metsäautotielle, jossa voisimme ravata ja laukata. Polku oli juuri hevosen mentävä, ja sen varrella oli juuria ja kiviä, joissa Atte saisi olla tarkkana jalkojensa kanssa. Annoin sen venyttää kaulaansa alaspäin, kun jatkoimme metsässä samoilua rauhallisessa tunnelmassa ja täydessä hiljaisuudessa. Tällainen hevonen ja maaston rauha olivat omiaan rauhoittamaan mielen kiireisien viikkojen jäljiltä.

Metsäpolun vihdoin loputtua jatkoimme matkaa metsäautotietä pitkin. Otin ohjia enemmän tuntumalle ja pyysin Aten rentoon raviin. Ravissa pidin Aten selän ja takajalat aktiivisina ja vaihtelin välillä tempoa. Pian tulisi pitkä, loiva ylämäki, jonka voisimme laukata. Ja senhän Atte tiesi. Ylämäen häämöttäessä mutkan jälkeen Atte alkoi kiihdyttää vauhtia ja nostaa päätään. Hillitsin sen menohaluja pidätteillä ja pyysin siltä kootumpaa ravia ennen laukannostoa. Atte malttoi hidastaa pienten vastustelujen jälkeen ja pääsin nostamaan laukan terävästi juuri mäen alla. Laukkasimme mäen ylös rauhallista, mutta etenevää laukkaa. Atte ei alun hössöttämisen jälkeen enää kokenut tarpeelliseksi lähteä juoksemaan, vaan malttoi pysyä rauhallisena koko laukkapätkän ajan. Mäen päällä jarrutin raviin ja hidastin hieman Aten tarpeettoman isoa ravia sen pärskiessä tyytyväisenä. Ravasimme vielä jonkun matkaa samalla ajatuksella kuin aikaisemminkin, ja sitten tuli aika kääntyä kotiin.

Atte tiesi reitin ja kääntyi itse tallille johtavalle polulle, kun jarrutin käyntiin. Tallin pihasta lähti monta polkua erilaisille reiteille, mutta tämä oli juuri sopiva noin tunnin mittaiselle maastolenkille. Annoin Atelle vapaat ohjat ja kävelimme rentoa, pitkää käyntiä muutaman sadan metrin matkan kotiin. Pihaan saapuessamme tarhoissaan olevat hevoset toivottivat meidät tervetulleiksi hirnumalla, ja Atte soi jokaiseen tervehtijään ylvään katseen. "Jaa sinä et tervehtinyt takaisin vai?" kysyin siltä nauraen ja pysäytin sen tallin eteen. Hyppäsin kyydistä alas ja lähdin taluttamaan Attea sisään. Rento maastolenkki sopi tähän kohtaan päivää loistavasti, sillä aamusta olimme ratsastaneet nuoria hevosia ja myöhemmin olisi vielä luvassa valmennuksia kilpailevien hevosten kanssa.