Harmony Sporthorses

Historia & luonnekuvaus

"Alexandra syntyi ja kasvoi suurella hollantilaisella estepuoliverisiä kasvattavalla tallilla. Talli on kasvattanut monia MM-tason hevosia tai ainakin niiden sukulaisia, ja tästäkin tammasta odotetaan niiden veroista. Alexandra on sisäänratsastettu kolmevuotiaana, ja osoittanut mainiota hyppytekniikkaa niin irtona kuin ratsastaja selässä. Jos jostain syystä esteet eivät olisikaan mahdollisia tammalle, toimisi se varmasti hyvänä kouluratsunakin, potentaalia varmasti ainakin Vaativa A -tasolle liikkeistä, rakenteesta ja luonteesta päätellen."

Alexandra on hieno tamma, joka osaa käyttäytyä kuin diiva - sitähän tamma onkin. Se rakastaa salamavalojen välkettä ympärillään, eikä voi vastustaa huomiota. Se osaakin olla joskus oikea maanvaiva pitäessään itsestään meteliä kaikille ohikulkeville - tai silloin, kun kukaan ei ole kiinnittänyt tammaan sen omasta mielestä tarpeeksi huomiota. Se on hyvää pataa tarhakavereidensa kanssa, mutta uusiin hevosiin se suhtautuu varauksella. Alexandra rakastaa rapsutuksia, ja sitä saa rapsutella vaikka useamman tunnin putkeen!

Hoitaessa Alexandra on yleensä kiltisti. Se seisoo nätisti aloillaan, mutta pitää silti itsestään meteliä tasaisin väliajoin. Jos ympärillä on muita hevosia ja on rauhallista, se saattaa jopa torkahtaa hoitamisen ajaksi. Huonoina päivinä tamma kuitenkin näykkii hoidettaessa, varsinkin mahan alta ja takajalkoja harjatessa. Hoitaminen on onneksi usein helppoa, sillä Alexandra on hyvin siisti hevonen, eikä se oikeastaan koskaan ole likainen. Taluttaessa se tulee yleensä kiltisti perässä eikä rieku ylimääräisiä.

Ratsastaessa Alexandra on kuuliainen ja hyvin herkkä. Se on hyvin miellyttävä ratsastaa, kun siltä osaa pyytää oikein. Jos ei osaa, tamma hermostuu ja tulee epävarmaksi. Se ei pukita tai heitä selästä, vaan usein se pysähtyy, peruuttaa tai oikein turhautuessaan hyppiä pystyyn. Tutun ratsastajan kanssa se kuitenkin toimii suurimman osan ajasta oikein mallikkaasti. Esteillä se loistaa, sillä melko suuren kokonsa ansiosta sillä on iso, etenevä laukka, josta on suurta hyötyä esteradalla. Se hyppää tarkasti eikä pidä puomeihin koskemisesta, joten pudotuksen jälkeen se saattaa osoittaa mieltään potkaisemalla taakse. Maastossa Alexandra osaa olla vähän säikky, mutta kaverin kanssa se on rohkeampi. Se kiertää kaikki lätäköt ja kuraiset kohdat tarkasti, eikä siitä ole ainakaan kovin kuraiselle maastoradalle.
Kilpailupaikalla Alexandra on helposti vähän levoton, mutta rauhoittuu päästessään rauhallisempaan paikkaan. Se ei tykkää matkustaa yksin, sillä edes yksi tuttu hevonen kisapaikalla rauhoittaa sen mieltä. Alexandra on kuitenkin oiva kaveri uusintaradalle nopean laukkansa, tarkkuutensa ja huomionhakuisuutensa ansiosta. Se ei varmasti hermostu palkintojenjaossa, vaan seisoo ylväästi antaen yleisön ihailla sitä.
© miivi

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

18.11.2017 estevalmennus, kirjoittanut Isla T (321 sanaa)
Alexandra käveli Amyn alla yllättävän rauhallisesti, vaikka sää oli koetteleva ja saanut useammankin hevosen loikkimaan paikoillaan. Päätin yhdessä Amyn kanssa, että siirtyisimme kaikki alkukäyntien jälkeen maneesiin, sillä vesisade alkoi vain tihentyä ja vaikeutti ratsastamista. Maneesissa kimo tamma heräsi jonkinsortin koomasta ja alkoi säpäköityä herkemmäksi ja reippaammaksi. Kokosin maneesin sisäuralle kaksi pystyä ja lävistäjälle kolmen hypyn innarin.
"Rauhoita käsi Amy ja istu syvemmälle." Neuvoin ratsastajaa, jolla oli hieman vaikeuksia pysyä eteenpäin loikkivan tamman kyydissä tasaisesti. Alexandra rauhoittui kuitenkin, kun sen ajatukset siirrettiin reippaaseen ravityöskentelyyn ja monipuolisiin tehtäviin. Ensin ratsukko sai ravata jumppasarjaa ja he onnistuivatkin siinä hienosti, vaikka tamma koitti alkuun hätiköidä. Pyysin Amyn siirtämään hevosen laukkaan ja kääntämään sen alkuun pääty-ympyrälle, jossa ratsukko sai tehdä asetusta ja vastalaukkaa treenaavia tehtäviä.
Laukkaverryttelyn jälkeen oli aika siirtyä esteille ja ensimmäisenä Amy ohjasikin tamman kohti kahden pystyn muodostamaa sarjaa, jonka väliin olin laskenut noin viisi laukka-askelta. Alexandra laukkasi korvat hörössä kohti esteitä ja hyppäsi 100cm pystyt reilulla ilmavaralla heittäen vielä pari ilopukkia sarjan jälkeen.
"Ohjista voi ottaa hieman napakamman tuntuman, vaikka Alexandra alkuun vastustelisikin." Totesin ratsastajalle, joka koitti pitää mahdollisimman kevyttä tuntumaa, mutta tarkoituksetta päästi hevosen laukkaamaan liiankin vapaasti. Ohjastuntuman vaihtuessa antoi Alexandra alkuun mielipiteensä tekemällä laukasta pysähdyksen, mutta Amy komensi äänen avulla sen eteenpäin taas, vaikka kävikin lähellä maneesinpohjan maistelua äkkipysähdyksen myötä.

Alkuinnon laskiessa alkoi tammankin hypyt näyttämään sujuvilta, eikä lainkaan niin hätäisiltä kuin ne alkuun näyttivät. Laitoin ratsukolle vielä viimeiseksi hommaksi viiden esteen radan, jonka aikana tulisi seitsemän hyppyä yhteensä. Esteet olivat tässä vaiheessa valmennusta nousseet jo 150cm:iin, joten helpolla ei Amy saatika Alexandra päässyt.
"Noniin, ymmärsitkö tehtävän Amy?" Kysyin vielä ratsastajalta, jonka alla olevan hevosen moottori tuntui höyryävän sen pyöriessä kolikon mittaisella ympyrällä. Amy nyökkäsi ja päästi tammansa laukkaan tehden vielä kaksi kertaa voltin ennen ensimmäistä estettä. Rata sujui suorastaan upeasti eikä minulla ollut lainkaan pahaa sanottavaa ratsukon menosta. Taputin radan jälkeen hymyillen Amylle ja kiitin häntä mukavasta valmennuksesta. Ratsukko sai jäädä itsenäisesti loppuverryttelemään, kun minun täytyi jo liitää toisaalle.
 

31.10.2018 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (211 sanaa)
Tallissa oli valkoisten hevosten kokoontumisajot. Tai ei ajot, vaan pikemminkin pesut. Olimme löytäneet kisareissulta uutta kimoille tarkoitettua shampoota, joka toivon mukaan pitäisi uljaat valkoiset ratsumme vähän vähemmän harmaan ja keltaisen sävyisinä. Pesupaikalla oli siis täysi tohina, kun kaksi hevosenhoitajaa ja minä pesimme kolmea ensimmäistä hevosta uudella shampoolla. Tallissa on yhteensä 16 kimoa hevosta, joista yksi on onneksemme vielä niin tumma, ettei se ole vielä ollenkaan valkoinen. Olivialla ja Emilyllä oli sisarukset Madeline ja Merengue, ja minä puolestani olin Alexandran harmahtavan karvan kimpussa. Hollannissa on niin lämmin, ettei hevosille meidän onneksemme kasva kunnollista talvikarvaa. Valkoisten, pörröisten hevosten pesu ja kuivaus olisi entistäkin haastavampaa.
Kuivasin Alexandraa hikiviilalla ja pyyhkeillä vartin puunaamisen jälkeen. Tammat olivat käyttäytyneet koko pesun ajan oikein mallikkaasti, ja Alexandra oli näyttänyt nuoremmille hevosille hyvää esimerkkiä. Siistinä hevosena se ei ole pesusta moksiskaan, ja malttoi tänään seistä yllättävän nätisti aloillaan koko ajan.
Olivia ja Emily veivät Madelinen ja Merenguen karsinoihinsa ja lähtivät hakemaan seuraavia hevosia. Tammat lähes kiilsivät kirkkaan valkoisina, vaikka ne olivat yhä märkiä. Heitin Alexandrallekin vielä kuivatusloimen ja kampasin sen harjan ja hännän sileiksi. Kun olin valmis, talutin tamman karsinaansa ja kävin hakemassa kaikille kolmelle hevosille heiniä. Katsahdin kelloon ja huomasin, että olikin jo päiväheinien aika. Kun Olivia ja Emily saivat uudet pestävät sisälle, lähdimme viemään kaikille hevosille heiniä.