Harmony Sporthorses

Luonnekuvaus

Aeris, tai hoitajien kesken pelkkä "Ari", on erittäin kiltti ja rauhallinen tamma. Se ei ole juuri ollenkaan tammamainen, vaan ennemminkin väärään kehoon syntynyt ruuna - tai kultainennoutaja. Ari on oikea nallekarhu, se on hyvin utelias ja rakastaa huomiota. Se ei oikein osaa olla yksin, vaan hakeutuu aina vähintään ihmisen seuraan. Jos se saisi, se tallustaisi tiluksilla seuraamassa vuoroin kaikkia tallityöntekijöitä ja kerjäämässä huomiota. Ari on myös erinomainen apuri nuorten hevosten kouluttamisessa, sillä se osaa olla rauhassa yleensä kaikissa tilanteissa. Sen rauhallinen olemus rauhoittaa kovimmankin jännittäjän, oli kyseessä sitten ihminen tai hevonen. Hoitaessa Ari seisoo hievahtamatta aloillaan nauttien huomiosta. Se rakastaa rapsutuksia, joten myös harjaaminen on sen mieleen. Sen kanssa ei ole ongelmia missään hoitotoimenpiteissä tai kuljetuksissa, sillä Ari luottaa ihmiseen ja uskaltautuu mukaan uusiinkin asioihin.

Ratsastaessa Ari haluaa miellyttää, ja parhaimmillaan se onkin erittäin herkkä ja kuuliainen ratsastaa. Kun ratsastaja osaa olla johdonmukainen ja käyttää apuja oikein, Arista saa mahtavan treenikaverin isoimmillekin radoille. Epäselvillä avuilla tai liiallisella "höösäämisellä" Ari lukkiutuu ja näyttää kysymysmerkiltä. Se hyppää mitä vain oikean ratsastajan kanssa, eikä kyseenalaista ratsastajan pyyntöjä. Se antaa myös virheitä anteeksi ja paikkaa ratsastajaa tarvittaessa. Tamma antaa radalla aina kaikkensa odottaen radan jälkeisiä kehuja. Esteillä innostuessaan se saattaa olla joskus vähän liiankin vauhdikas, mutta pysyy kyllä hallinnassa ongelmitta. Ari on pelottomuutensa ja luottavaisuutensa ansiosta myös mukava maastoilukaveri.

Kilpailupaikalla Ari on oma kultainen itsensä. Se ei stressaa matkustamista tai vilinää ja vilskettä, vaan ennemminkin tutkailee uutta ympäristöä uteliaana. Varsinkin isoissa kilpailuissa Ari saa esteille hieman ekstravauhtia, mutta pysyy hyvin ratsastettavissa. Sen kanssa onkin helppo tehdä sujuva ja reipas uusinta, sillä tammasta löytyy kyllä taistelutahtoa ja vauhtia tarvittaessa.

Sukutaulu

Kilpailukalenteri

07.02.2019 estevalmennus, kirjoittanut Jannica (201 sanaa)
Alkuverryttely oli ratsukolla hyvässä vauhdissa saapuessani maneesille. Tervehdimme ja sait aloitella herkän tamman kanssa ravissa tulemaan kavaletteja ympyräuralla, siitä jatkettiin pian laukkaan molempien sujuessa mallikkaasti. Aeris oli tänään tapansa mukaisesti kuuliainen ja hyvin avuilla, työskentelyä oli oikein ilo seurata. Välillä unohdit vähän ympyrällä asettaa ja taivuttaa, mutta kun asiasta muistutti niin työskentely oli hetkittäin oikeinkin loistavaa. Aeris innostui pikkuisen verryttelyn esteistä, mutta olit jo tottunut hyvin sen intoiluun istumalla hyvin satulassa ja tekemällä säännöllisesti puolipidätteitä kuulolle saamiseksi. Loppuun tultiin vielä pitkälläsivulla sijainnut pystyeste ympyrällä olevan esteen jälkeen, joka oli vaihdettu päätyyn puomitehtävien tilalle. Ennen välikäyntejä esteitä vielä koroteltiin seitsemäänkymmeneen senttiin, joka ei tietenkään ongelmia tuottanut isojen luokkien hyppääjälle. Välissä otettiin vähän käyntiä ja sitten alettiin tositoimiin.

Lisäsin kävelyn aikana kolmannen esteen radalle toiselle pitkällesivulle trippelinä. Pituusesteet eivät aina olleet tamman parasta antia, joten niitä oli hyvä aika ajoin testailla valmennuksessa. Tänään ne kuitenkin sujuivat oikein hyvin, sekä lähestymisissä että esteiden välillä ja hypyssä. Saitte tulla koko radan vielä toisesta suunnasta, jonka jälkeen olikin aika lopetella itsenäiseen verryttelyyn puomeja hyväksikäyttäen. Mentyänne aikanne puomeja ravissa laitoin vielä muutamat kavaletit, joihin tuli yksi askel väliin ravissa, niitä koroteltiin tamman askeleen mukaan vähän maasta, jotta harjoitus oikeasti toi hieman jumppaa ja jouduitte työskentelemään loppuun saakka.


09.12.2021 päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Amy (392 sanaa)
Tänään kaikilla hevosilla oli kevyt päivä, kun suurinta osaa vain juoksutettiin ja muutama pääsi liikkumaan kevyesti ratsastajan kanssa. Kello lähestyi jo neljää iltapäivällä, kun oli päivän viimeisen hevosen, eli Arin, vuoro. Emily toi Arin maneesiin ja vaihdoimme hevosia. Otin aina innolla töihin lähtevän Arin vastaan mielelläni, sillä tamman kanssa työskennellessä tulee yleensä aina hyvä mieli. Emily lähti viemään päivän liikuntatuntinsa suorittanutta Shottia talliin iltapäiväheinille ja me jäimme Arin kanssa maneesiin kaksin. Kävelimme aluksi muutaman kierroksen maneesin ympäri molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin Arin isolle ympyrälle ja pyysin sen raviin. Se lähti rauhalliseen hölkkään pienellä pyynnöllä ja pärskähti. Tarkoituksena oli juoksuttaa tammaa pitkässä muodossa, jotta se saisi venyttää kaulaa ja selkää kunnolla ja lopuksi ottaa vielä muutama hyppy liinassa. Annoin Arin ravata omaa tahtiaan hetken, ja sitten pyysin siltä isompaa ravia. Juoksuttaessani en voinut muuta kuin hymyillä ja kehua hienoa tammaani paljon, sillä se tuntui lukevan ajatukseni ennen kuin edes itse tiesin mitä siltä halusin. Muutaman minuutin jälkeen pyysin Arin laukkaan ja se sai laukata reipasta, rentoa laukkaa vielä pari kierrosta ennen kuin vaihtaisimme suuntaa.

Suunnanvaihdon jälkeen jatkoimme ravissa, ja pääsin heti kehumaan Aria. Se oli ymmärtänyt hyvin millaista muotoa siltä halusin, ja venytti heti raviin päästyään kaulaansa pitkälle eteen ja alas. Tammaa kehuessani huomasin sen taustalla pienen oranssin hahmon, joka osoittautui toisella vilkaisulla tallikissa C:ksi. Maneesin reunalta kuului vaativa naukaisu, ja Ari pyrki heti kääntymään ja kuuntelemaan tallin päällikön vaatimuksia.
"Mitä olet vailla?" kysyin lähestyvältä kissalta, joka naukui lisää vastaukseksi. Pyysin Arin käyntiin ja kissan edelleen lähestyessä pysähtymään. C marssi maneesin toisesta päädystä aina jalkoihini asti, kiehnäsi hetken kehräten ja otti sitten lähdöt takaisin maneesin päätyyn. Ari katseli kissaa kiinnostuneena, ja olisi mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta, jos oranssi pallo ei olisi kadonnut takaisin sinne mistä tulikin. Nauroin itsekseni C:n touhuille ja pyysin Arin takaisin raviin ja edelleen laukkaan. Se sai jatkaa rentoa työskentelyä laukassa vielä muutaman kierroksen, jonka jälkeen pyysin sen takaisin käyntiin ja siirryimme vähän reunemmalle niin, että Ari pääsisi hyppäämään pitkällä sivulla olevan kavaletin ympyrällä ollessaan. Ensimmäisen hypyn jälkeen Ari pärski tyytyväisenä ja en voinut olla hymyilemättä. Kuinka kivaa kisauransa päättäneellä estehevosella voikaan olla noin 60-senttisen kavaletin kanssa. Ari sai hypätä kavaletin muutaman kerran, minkä jälkeen pyysin sen takaisin käyntiin ja sitten luokse. Taputin tyytyväisen oloista tammaa sen pureskellessa kuolaintaan kuin kovemmankin urheilusuorituksen jälkeen. Hain vielä katsomon reunan päältä villaloimen Arille päälle, ja lähdimme ulos pikkupakkaseen kävelemään loppukäyntejä.